Fakta on se, että minun takki valikoima on liian suppea joka kerta, kun pitäisi lähteä muualle kuin lenkkipolulle... Toinen fakta on, että rakastan boyfriend vaatteita – lähinnä niitä "oikeita". Tässä on Shehramin (ihana) beige takki, joka pelasti viileän illan mekkoasuni. Mut juu, kumpa löytäisin kaupasta kivan takin vielä joku päivä.
Toteutettiin siskoni kanssa (extempore) minireissu Helsinkiin. Heinäkuisen lähtöpäivämme tuntomerkit muistutti syksyltä täällä kotikaupungin päässä. Iloiseksi yllätykseksi Helsingissä meitä tervehti jälleen kesä ☼
Hotelli Triplassa. Meidän huoneen eteinen ja sen seinävalaisin, jota me analysoitiin.
Tunnelmallista ilta-aurinkoa ei voita mikään toinen aurinko minun mielestäni.
Jotenkin ihana tilanne tässä kuvassa, jonka nappasin sillä hetkellä, kun lähdin ylittämään suojatietä.
Sitten taksi vei Espooseen.
Tämä auto oli meidän extempore reissun syy.
Uuden kiiltävällä (lopulta sateen ja Ranuan hiekkatien kastamalla) autolla takaisin kotiin. Tämä saattoi olla ensimmäinen kerta, kun ajettiin yhteen putkeen Suomen eteläisimmästä päästä kotiin pohjoiseen.
Voit nousta ylös mistä tahansa. Hyvää huomenta!
☼
Vuosipäivämme illallinen.
Käytiin vain tsekkaamassa kesäalennuksia ja syksyn uutuuksia.
Villi tien varsi.
Kirjaston nurkilla paistoi lämpimästi, joten siihen oli hyvä seisahtaa kesken iltalenkin.
Piknik maisemat.
Ei muumilaakso vaan ammulaakso.
Mun silmät lepää tässä maisemassa ja sen väreissä. Voisiko antrasiitti enää kauniimpi olla.
Meren säihkeen haltioissa.
Yö vieraana Nellin, Juhon ja Milon luona.
Tämän mansikkakakun tarinassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lopuksi voin todeta, ettei koskaan kannata kiirehtiä kermavaahdon valinnassa, jos aikoo vatkata kermavaahdon kiireessä. Kaurakermavaahto on kiireettömän kermavaahto. Sain kasattua kakun täpärästi ja hermot pinteessä, mutta sitten täytyi jo juosta. Tarina päättyi minun kannaltani onnellisesti, koska saapuva linja-auto – jota menin vastaan – olikin myöhässä.
Löysin ihmeellisen kävyn mennessäni töihin. Se oli ihan minun asuni värinen, joten se suorastaan "vaati" lähteä matkaani. Töissä me sitten hämmästeltiin yhdessä työkaverin kanssa tuota sinistä käpyä. Kumpikaan miestä ei ollut aiemmin nähnyt vastaavaa. Niin kaunis.
Kirkkolammen sorsat.
Se päivä, kun rakkaani pääsi ensimmäistä kertaa lomille armeijasta. Hieman puuduttava ajatus kyti takaraivossani, että kaikki on vasta alussa. Mutta jälleennäkemisen onnellisuus sen lopultakin peittosi.
Ennen kumpikaan meistä ei ollut epäonnistunut kääretortun leipoja, mutta yhdessä meistä tuli sellaisia. Alkuun pohja oli upean muhkea, mutta jostain tuiki tuntemattomasta syystä se läsähti uunissa viime hetkellä.
Sekoitin värit tähän kukkamaalaukseen samalla kun ajattelin kesäistä auringonlaskun valoa.
Keramiikkapajalla osa 2. Raportti on nyt palautettu ja myöskin arvioitu erinomaiseksi ☼
Tunsimme ensimmäiset syksystä muistuttavat vilunväreet tuolla meidän Ounasvaaran iltalenkillä. Kuvassa ovat siskoni ja Milo-mies, Lapin poika.
Minun heinäkuun tavoite oli matkata jalan noin 30 km, ja jes, sain sen taittumaan ihan heinäkuun viimeisillä päivillä!
Tähän päättyy kesämuistot kokoava journal. Ensi kerralla tunnustellaan syksyä, joka onkin tehnyt tuloaan jo parin viikon ajan tuoden uutta väriä maisemaan. Ihania asioita – ovat myös ne tutut jutut ♡
Kaunis! ❣️