Minun aamurutiini | kiireetön aamu

Good morning lovely!


Olen jalkeilla.


Minulla oli tunne siitä, että ulkona paistaa aurinko, vaikka ainuttakaan sädettä en nähnyt ikkunasäleikön lävitse. Potkin peiton pois päältäni ja nousin sängystä. Onneksi olin unohtanut mummon kutomat pitkät villasukat jalkoihin, niin ei tarvinnut koskettaa kylmää lattiaa paljain varpain.

Riensin ikkunan luo, missä tuttu ja viileä ilmavirta kosketti ihoani hentoisen yöasun lävitse. Kiskaisin verhot ylös.

Mitäh? Ihan harmaata. Miten minä näin erehdyin. Siltä seisomalta ei tarvinnut arpoa päivän ohjelmaakaan. Opiskeluiden parissa tämä menee ihan hyvällä omalla tunnolla.



Minun aamurutiini


Kun ei ole kiire, ei nosta puhelintaan ensimmäisenä. Ei tarvitse kurkottaa yöpöydälle. Sen sijaan nostaa silmäluomet hitaasti ja tuumailee hetken, tuliko nukuttua hyvin. Nautiskelee hetken peiton lämmöstä ja pehmeästä sängystä. Tarkkailen usein aamun valaistusta valkoisilla seinäpinnoilla, koska se rauhoittaa mieltä tosi paljon. Siitä saa ihmeellisen positiivisia viboja. Arvailen joskus päivän säätä.


Seuraavana vaihdan puhelimen yötilan pois ja vastaanotan öiset ilmoitukset, viestit ja snäpit. Aamunavaus on siinä, kun toivottaa hyvät huomenet rakkaalle ♡ Olen kerännyt kuvakokoelmaa menneistä aamun toivotuksista vuosien ajan. Pian niistä saisi kokonaan oman albumin, hih.


Seuraavana pesen kasvoni kylmällä vedellä. Se virkistää ihanasti saaden silmät päivän hehkuun. Pesen hampaitani, ja laitan vedenkeittimen porisemaan taustalle. Ihan kuin toistaisi kaavaa niin kuin kankea robotti, mutta toisaalta asiat sujuvat näin.


Harjaan hiukseni, minkä jälkeen petaan sängyn. Fun fact: sängyn petaus kuuluu niihin asioihin, joista en tingi, vaikka olisi kiireinen aamu. Se on ihan must juttu tehdä, nimittäin on niin kiva palata asioiltaan kotiin, jossa vastaanottaa siistin puoleinen yleisilme. Toinen must juttu on, että saa kiskoa päiväpeiton pois ennen nukkumaan menoa. Samaistuuko joku?



Aamukahvini valmistuu pressopannussa. Ja joka aamu se ajatus saavuttaa mieleni... Omistaisinpa kahvinkeittimen. Pressopannu on tosi kiva, kun valmistaa kupillisen, mutta koulu- ja työpäiviä varten valmistan termospullollisen matkaan, minkä vuoksi prosessi on monivaiheinen. Käytänössä keitän kahvit kolmeen kertaan. Arvatenkin siihen sisältyy myös tiskaamista. Siitä puolestaan voimme päätellä, että vivahteiden mahdollisuus on muussakin kuin kahvin maussa. Aamun herkkä hetki on lähellä, jos vaikka tohinoissa kastan paitani hihat tiskiveteen. Haaveilen edelleen omasta Moccamasterista. Mutta noh, hitaiden aamujen kunniaksi tämäkin menee.


Aamupalalla nautin eniten jogurtista granolan ja marjojen kera. Mutta melkein yhtä mielelläni katan pöytään sämpylöitä ja croissanteja sekä hedelmiä.



Sitten on vuorossa ehostautumisen ja päivän asuvalinta hetki. Ja tässä kohtaa kaiken pitää olla suunnilleen täydellistä, jotta olen tyytyväinen. Täydellisyys vaatii oikeastaan hiukset, ei niinkään paljon muuta. Yleensä kaikki menee vanhasta tottumuksesta todella helposti. Mutta kuten elämään kuuluukin, saan toisinaan vastaani hieman hankalia hiuksia. Voin olla kuitenkin ylpeä nykytilanteesta, jossa osaan suhtautua vähemmän kriittisesti itseeni.


Aina ei ole ollut helppoa lähteä ulos epäonnistuneen kampauksen kanssa. Sellainen kampaus lietsoi harmaita hiuksia, jotka piinasivat pitkin päivää. En juuri sallinut itseni nauttia. Enkä ilmeisesti arvostanut aurinkoani, kun laitoin sen voittoni pantiksi uudestaan ja uudestaan. Pukeuduin tukahtuneeseen tunnelmaan. Kaiken huippuna energiaa kului, kun yritti väkisin vääntää täydellisyyden suhteellisuutta absoluuttiseen muottiin.

Pikkuhiljaa vapautin murheeni. Niinpä pääsin ryömimään enemmän esille. Siitä iso kiitos kuuluu minun rakkaalle, joka näkee hyvää ja kaunista enemmän rähmäisissä silmissäni kuin tuhannen tällingissä. So no worries. Sitä pitäisi aina muistaa kantaa mielessä, että täydellisen epätäydellistä kaikki on... Satoi, taikka paistoi



Nyt ulkona paistaakin jo aurinko! Ehkä minun aistini eivät menneet niin harhaan sittenkään. Kaikkea voi oppia maaseudulla. Kuten näkemään kevätaamun valon tanssin vihjeenä tulevasta päivästä.


Olisin voinut avata television ja kuunnella päivän uutiset. Mutta laitoinkin Timberlandit visusti jalkaan ja beigen värisen pitkän moisen toppatakin kääreeksi, kuin burrito. Suuntaan ovesta ulos mieli avoinna vastaanottamaan auringon säteet ainakin kolminkertaisina. Ehdin juuri sopivasti lenkille. Kyllä opiskelut ehtii myöhemminkin.



Onnea matkaan, nähdään taas

0 kommenttia

Aiheeseen liittyvät päivitykset

Katso kaikki