Pikkuveljen juhlapäivä



Hey you lovely!


Nyt sopisi varmaan käyttää sitä "pistästä aik**" -sanontaa, mutta uskokaa kun sanon, että Sepi on kuluttanut sen loppuun minun puolestani. En käännä sitä myöskään englanninkieliseen "long time n* ***" -versioon, jota puolestaan isäni viljelee, samoin siskoni poikaystävä. Kehitän jonkin tason välttely suhdetta tuota sanontaa kohtaan, joten jätän sen ja sen kaikki versiot lausumatta.


Kaiken tämän ajan ikävöin tänne tavattoman paljon ja paloin tuhkaksi siitä tunteesta, kun en voinut antaa villien aatoksieni kukoistaa. Sen sijaan loin tiukkojen sääntöjen puitteissa useita kymmeniä sivuja akateemisia tekstejä, toisinaan hyvässä flow-tilassa, mutta se flow uupui värejä. Piirustus sinne tai tänne olisi antanut enemmän.


Olin kiireinen peräti koko toukokuun, joten jouduin priorisoimaan blogin to do -listan hännälle. Se ei ollut pelkkää pelottelua, kun meille yliopistolla sanottiin painokkaasti, että kevät on kiireisintä aikaa. Aika tosin lensi, kun vilkuili vain eräpäiviä kalenterissa. Jos rehellisiä ollaan, niin hoksasin vasta äsken sen harmittavan totuuden, että en julkaissut ainuttakaan postausta koko viime kuun aikana. Nyt huidellaan jo kesäkuussa, ja huidotaan hyttysiä pohjoiseen tyyliin. Tähän väliin sanottakoon, etten kuittaa nyt kaikkea tapahtunutta, tai edes murusia siitä... Säästän jotain journaliin.



Hiljattain meillä järjestettiin ihastuttavat ylioppilasjuhlat pikkuveljeni valmistumisen kunniaksi. Kesäisen lämmin ja kaunis auringonpaiste juhlisti mukanamme aamusta asti.


Päivän käynnisti koulun juhlava lakitustilaisuus, jonka jälkeen suuntasin perheeni kanssa maaseudulle. Juhlimme perinteikkäästi kotona, kuten minun (molemmissa) valmistujaisissa.









Tarjoilut olivat onnistuneet. Kahden ruokapöydän verran notkui suolaista ja makeaa jokaiseen makuun. Osa kakuista ja leivoksista tilattiin tutuista paikoista, mutta iso osa oli myös kotitekoista. Äitini loihti monenlaisia makeita herkkuja ja Shehramin äiti valmisti upean voileipäkakun. Mummu toi mukanaan täydellisen kahvikakkunsa.


Tällä kertaa minä en ehtinyt osallistua leivontatalkoisiin, sillä juhlien alla suoritin yliopiston kesäkurssia, jonka toteutus oli todella intensiivinen. Niinpä auttelin sitten juhlissa. Päävastuullani oli valokuvaus.


Meidän juhlissa vieraili muitakin valmistuneita: Ada ja Perttu liittyivät seuraamme illasta. Heidän kanssaan saatiin massiivinen kuvasaldo kasaan, josta muutamia poimintoja ylemmässä kollaasissa. Kuvateksti: Viisaat päät jälleen yhdessä.




Meillä lopeteltiin juhlinnat auringonlaskun myötä. Lähdimme ajamaan Shehramin, Vernerin, Adan ja Pertun kanssa kaupunkia kohti ja hieman kaupungin ohi. Päämääränä oli yhden kaverin yo-juhlat tai ne mitä niistä oli vielä jäljellä. Kello oli jo puoli 11, kun päästiin perille. Toimme ruusut ja onnittelut valmistuneelle Matiakselle, joka istui siellä pihateltan suojassa seniori porukka seuranaan mökkimaisemassa. Mökin ympärillä virtasi puroja kauniisti soiden. Se oli rauhoittava ääni remakan naurun taustalla.


Meistä muutamalla maha venyi vielä kakkupalasen verran. Minä sulattelin edellisiä samalla kun tutustuttiin Matiaksen sukulaisiin. Jutusteltiin heidän kanssaan sitä rataa, että pian aiheet saavuttivat horoskoopit ja persoonallisuudet. Kuka uskoo, kuka ei? Siellä oli eräs nainen, joka päätteli päältä päin meidän horoskooppimerkit. Hän kuvaili hyvin osuvasti luonteitamme ja kertoi parhaat horoskooppi parit, niin sanotut "mätsit". Voisin tähän väliin myöntää, että lueskelen silloin tällöin horoskooppi juttuja illan iloksi tai paremman puutteessa. Horoskoopit teemoittivat hauskalla tavalla juttujamme koko loppuillan.



Matias liittyi meidän kulkueeseen, joka suuntasi keskustaan jatkoille. Minä otin suunnakseni oman sängyn, sillä yöunet kutsuivat. Shehram ja Perttu lähtivät viemään minua kotia, kun muut menivät menojaan. Kotimatkalla ajatusteni hokema oli tuttuakin tutumpi: "säännöllisyys, unirytmi, säännöllisyys, unirytmi..." Päiväni viimeisinä sanoina kuulin kahdesta suusta lohdullisesti: "Et sinä jää mistään paitsi" ja "Ei ole sen arvoista". Ne sanat tähdittivät yötaivaani. "Pitäkää hauskaa, mutta ei niin hauskaa kuin minun kanssa!", toivotin naureskellen, kun nousin autosta.


Onneksi on Shehram, joka kertoo niin elävästi tapahtumat, että minä voin eläytyä hetkiin todentuntuisesti vielä myöhemminkin.



Juhla episodin päätteeksi ja ilokseni pääsin kuvaamaan pikkuveljen vielä virallisiin valmistujaiskuviin. Valittiin miljöö Vernerin asun tyylin mukaan. Arktinen keskus tarjosi kauniit ja juhlavat puitteet sekä kultaiset yksityiskohdat, joita oli myös Vernerin asussa. Lisää Vernerin kuvia on nähtävissä porfolion muotokuvat -kansiossa.



Kesäni 2022 alkoi näissä juhlavissa tunnelmissa, mutta juhlallisesti otan vastaan tulevatkin viikot. Aion kilistellä raikasta kivennäisvettä lämpimien ja aurinkoisten sekä sateisten ilmojen kunniaksi päivittäin.


Nähdään taas pian, hei hei

1 kommentti

Aiheeseen liittyvät päivitykset

Katso kaikki