Minä pienenä
1. Olin pienenä "heppahullu/heppahöperö", kuten silloin kutsuttiin hevosrakasta ihmistä. Haaveilin omasta hevosesta kuumeisesti. Minua erityisesti kiehtoi ihmisen ja niin suuren eläimen välisen yhteyden rakentaminen – vasta sitten kisaaminen radalla. Olen vieläkin sitä mieltä, että ajatuksessa on samalla jotain taianomaista mutta maadoittavaa. Ja sama rakkaus nostaa edelleen päätään, kun on mahdollisuus kohdata hevonen livenä. Voin paljastaa myös kautta aikojen lempihevosrotuni: friisiläinen.
2. Järjestin ja pidin pienenä monenlaisia kerhoja naapuruston ja kylän lapsille. Kunnostin jopa yhdestä vanhasta heinäladosta kerhotalon yhdessä silloisen parhaan ystäväni kanssa. Me vasta olimmekin tehokaksikko. Muistan kun ajattelin ylpeänä, että jos me jotain päätimme tehdä, niin me varmasti teimme ja usein aika näyttävästi. Olen minä siitä vieläkin aika ylpeä hah, aivan loistavia kokemuksia! Kun heinäladon katto oli uusittu (no sen kylläkin uusi ystäväni iskä, meidän kerhohengessämme mukana) ja lattia sekä sisustus valmis, pidimme leikkikoulua. Lato on edelleen pystyssä, ja se kätkee sisälleen muistoja ja esineitä vuosien takaa. Meidän perheessämme latoa kutsutaan edelleen kerholadoksi ja tasaisia peltoja sen ympärillä "leikkiladon pelloiksi".
3. Olen pienenä harrastanut balettia ja muodostelmaluistelua kuvataidekoulun lisäksi.
4. Voi olla, että tiedät jo, että minulla on ollut lemmikkilapinlehmä. Olin yläasteella, kun se syntyi. Minä annoin sille nimen Isabella. Isabellalla (Isbellä) oli yli 10 vuotta pitkä ja erityinen elämä meidän kotinavetassamme ja kanssani. Sen elämä päättyi, koska sen viimeinen poikiminen oli sille liikaa. Sen koko tiineys oli melkoinen yllätys, koska sitä ennen, se ei ollut moniin vuosiin poikiva. Tähtilehmämme lepää tilan läheisyydessä.
5. Kuuntelin paljon raskasta musiikkia ja mahtipontista instrumentaalista musiikkia. Pääsin aina virittymään luovaan tilaan hyvin sellaisen musiikin kautta. Ehkä ne ovat sitä sieluni musiikkia, ne kun toimivat samalla tavalla edelleen.
6. Minusta kirsisääsket olivat jotenkin sympaattisia ötököitä. Varjelin niitä aina, kun siihen tuli tilaisuus, enkä olisi sallinut sellaisen nitistämistä. Megapitkäjalkaisen sääsken eksyessä sisälle, vein sen kämmenteni sisällä takaisin ulos, sitten kun olin antanut sille nimen. Mitä nimien keksimiseen tuli, niiden täytyi olla erikoisia, kuten Samantha, Rafael, Indica tai Ruudi. Pidän kirsisääskistä edelleen, ja roudaan niitä vapauteen ikkunan kautta.
7. Moni on ihmetellyt hyvää fyysistä tasapainoani, joka on tullut esille monenlaisissa tilanteissa aikuisena. Salaisuus löytyy muun muassa kotirantamme kivikosta. Rakastin juosta keikkuvien kivien päällä. Usein vauhti saattoi kiihtyä aika lailla tappiin asti. Juoksujalkojani kuumotteli muutkin maastot, jotka näyttivät silmääni epätasaisilta tai jotenkin haastavilta. Onnettomuuksia ei koskaan sattunut, joten kaipa tekniikkani oli aika hyvä. Vieläkin pysyn aika varmasti pystyssä epätasaisilla alustoilla.
Minä aikuisena
1. Otin ensimmäisen (ja erittäin todennäköisesti viimeisen) lävistyksen eli korvareiät, vasta kun olin täyttänyt 22 vuotta. Koruja olen rakastanut aivan pienestä asti, mutta pelkäsin toimenpidettä hirvittävästi, kuten pelkään kaikkia sellaisia, joihin liittyy neula ja pistäminen. Uskaliaan tekoni jälkeen, iloni pieni aihe on ollut valita aamuisin korvakorut päivän asukokonaisuuden mukaan. Mutta neuloista huolimattakin, tykkään eniten tyylistä "yhdet korvakorut kerrallaan". En kaipaa enempää korvareikiä tai muitakaan lävistyksiä.
2. Kahvini juon mustana. Vahva kahvin aromi on minusta verraton, mutta on jokunen harva kahvila, josta saa makuuni lähes täydellisyyttä hipovaa cappuccinoa ja latteakin. Niiden perässä on niin sanotusti syytä lähteä merta edemmäs kalaan, koska kotipaikkakuntani tarjonta on huonon puoleinen. Mutta se ei sinänsä haittaa minua, koska mieluiten tilaan maidotonta kahvia.
3. Harjaan hiuksiani joka käänteessä ja melkein aina kun pysähdyn. Työkaveritkin sen tietävät. Minulla on paljon pieniä laukkuja, niin myös pieniä harjoja, mutta ennen kaikkea erittäin takkuherkät hiukset.
4. Haluan oman corgin ja sen unelmien mustan hevosen. Niin ikään haaveilen myös lampaasta, lapinlehmästä ja kanoista... eli periaatteessa koko eläintarhasta.
5. Olen ihmisenä lojaali. En välttämättä kiinny ihmisiin kovin nopeasti, sillä vaadin aikaa luottaakseni, mutta sitten kun kiinnyn, kiinnyn todella. Tuolloin minusta saakin elämäänsä ihmisen, joka seisoo rinnalla, tuli eteen mitä tahansa. Minä puolustan varsinkin läheisimpiäni ja rakkaimpiani viimeiseen saakka.
6. Olen ihmisenä puolustava myös toisenlaisessa kontekstissa... Muutoin aika rauhallinen ja sopeutuvainen minä, mutta siedän aika huonosti epätasa-arvoisuutta. Jos kuulen kiusaamisesta, rasististen ajatusten huutelusta tai syrjinnästä, niin sitten keskustellaan, eikä todellakaan vitsailla. Hyvien asioiden puolesta, kiitos. Tämä piirre on ollut minussa niin kauan kuin muistan, joten en usko sen katoavan koskaan.
7. Bussikuskit myyvät minulle yhä usein kysymättäkin lapsilipun. Esimerkiksi viime talvena käytin pitkästä aikaa paikallisbussia mennessäni hammaslääkäriin, ja sain edelleen puoli-ilmaisen lipun. Saatan ehkä huolestua, kun tämä asia "korjaantuu".
8. Minun fight song on "You've got it - Bratz". Okay now ladies, suosittelen kuuntelemaan!
9. Tämä fakta sopisi myös "minä pienenä" otsikon alle: Esteettisyys piristää minua aina. Jos koskaan tunnen oloani alakuloiseksi tai masentuneeksi, niin kauniiden asioiden katsominen ja varsinkin niiden luominen auttavat minua pääsemään negatiivisista fiiliksistä yli. Kauneuden etsiminen ja löytäminen tästä maailmasta, on ollut jonkintasoinen missioni.
Kiitos kaunis, kun luit postauksen. Nosta kätesi ylös, jos sinulla on lapsuudessasi rakennettu maja tai kerhotalo (tai lato) edelleen pystyssä.
Comments