Tulevaisuus ei ole minulle kovinkaan monilta osin käsikirjoitettu aika tai paikka. Katson sitä silmät auki ja kallistan hiukan päätäni, jotta kuulen paremmin. Se ottaa kontaktia koko ajan. Se osaa olla oma-alotteinen, mutta vastuu on minulla.
Sen vierestä löytyy kello, joka näyttää ihan samalta kuin kello meidän keittiön pakastimen päällä.
Aina kun puhutaan ajasta tai jotenkin aikaan liittyvästä, niin näen mielessäni meidän keittiön tumman ruskean puisen seinäkellon, joka kätkee sisälleen pariston ja piilopaikat neljälle avaimelle. Sen kellon paikka on myös minun tulevaisuuteni vieressä ja kun uteliaisuuttani liikuttan sitä alkuperäiseltä paikaltaan, alta paljastuu vaaleampi kohta mukaillen kellon muotoa, joka kertoo siitä, että se kello on ollut siinä ainaskin niin kauan kuin tiedän. Ihan niin kuin siellä meidän pakastimen päällä oleva seinäkellokin on ollut. Harvoin siihen on tarvinut paristoa vaihtaa, ja hyvin siihen on voinut luottaa. Ehkä siksi se on lunastanut paikkansa kahdesta paikkaa.
Tulevaisuuteni kynnyksellä on matto, jossa sanotaan patinoituneesti "Welcome* ja "Home Sweet Home" ja siellä on musta lyhty, joka riippuu ylläni helottaen himmeästi lämmintä kynttilän valoa. Lyhty saattaa katseeni aina meno suuntaan.
Missä näkyy tulevaisuuteni oma-aloitteisuus? -Niissä mainoksissa, joita tulee sisään, vaikka mielestäni laitoin 'ei mainoksia, kiitos' -lapun selkeästi esille. Onhan niissä toisinaan hyviä tarjouksia ja niistä saa ideoita, mutta turhat jutut ovat turhia. Olen päättänyt olla minimalistinen, enkä aio hamstrata. Se tekee olosta kevyemmän.
Vaikka toisilla ja toisinaan saattaa tulevaisuuteen heitetyt tai lykätyt haaveet olla suuria ja suuren moisia, niin tällä kertaa ajattelin olla vähän vaatimattomanpi ja tarkoituksella kainostella. Näitä voisi ehkä kutsua myös plääneiksi, niin kuin melkeen kaikkea suunnitelmallista nykyään tahdon kutsua: Valokuvaus pläänit, päivän pläänit, illan pläänit ja ruoka pläänit sekä sen Sepon pläänit.
Näitä nyt oisi kerrakseen ja teen niitä tulevaisuudessa myös muiden kanssa, meitä ja minua varten, koska niitä voi olla kiva sittemmin toteuttaa.
Jaan joitain kanssasi nyt ja vaikka yritänkin mahdollisimman vähän näyttää turhalta mainokselta, niin... ota toki tästä ideaa.
Plan A Haluaisin kiivetä jonnekin vaaran päälle ja syttyttää siellä pienen nuotion, jonka ääressä istuskella hyvässä seurassa.
Plan B Haluan toteuttaa useita photoshootteja, joissa saan näkyviin hyviä ilmeitä ja hyviä tilanteita sekä hyvän tunnelman. Uudet kasvot ja uudet mallit ovat haussa.
Plan C Vierailu paikkakunnallani uudessa kahvilassa, joka on avattu Korundi -taidemuseon yhteyteen kiinnostaisi. Samalla tulisi piipahdettua pitkästäaikaa taidemuseon puolella tsekkaamassa päivittyneet taidenäyttelyt.
Plan D Inspiraatio viimeisimmän akryylimaalaukseni osalta odottaa täyttymystään ja pian kun keksin, kuinka toteutan siihen tulevan efektin, joka luo tavoitellun vaikutelman, niin rohkenen tarttua taas siveltimeen ja viimeistellä sen.
Plan E Elämäni ensimmäisen kerran ajattelin lisätä etupihan aroniapensaan marjoja omenapiirakkaan. Jostain luin, että omena ja aronia olisi toimiva kombo, mutta kokemuksia ei ole tosiaan marjan käytöstä edes sellaisenaan. Nyt kuitenkin etupihan pensaan oksat notkuu houkuttelevan näköisistä isoista mustista marjoista, jotka olisi mukava hyödyntää.
Plan F Syyslomareissu pohjoiseen.
Plan G Syksyn tunnelma kotiin: Hetkeen en ole muuttanut sisustusta kodissani ja nyt voisin ainakin lisätä valoja tai sytyttää kynttilöitä. Lisäksi tyynyt sängylläni kaipaisi uusia tyynynpäällisiä, mutta nämä on niitä mun pitkän harkinnan hankintoja.
Kaikki käytetään, mitä päätetään pitää... tai ainakin yritetään. Mutta yhtään ei yritetä pitää, koska se on jo hamstrausta. Minulle siitä tulee vaan stressiä.