Vau, siitä on jo aikaa, kun viimeksi tervehdin täällä, hey you lovely!
Tulin päivittelemään hiukan viimeisimpiä kuulumisia. Te, jotka seuraatte minua instagramissa, tiedättekin minun harkastani. Sen kuvioiden suhteen olen jo reippaasti voiton puolella, nimittäin viimeisiä opetusviikkoja viedään. So far so good! On ollut huikean antoisia palautekeskusteluita, mutta sitäkin huikeampaa on ollut "pistää kädet saveen" – tarjota oppilaille positiivisia kokemuksia kuvataiteesta ja testailla ryhmänhallintataitoja. Yläaste on yllättänyt positiivisesti ja jopa tuntunut omalta paikalta enemmän kuin ala-aste. Minun opettamien seiskojen ryhmien ja ysien välinen ero on kuin yön ja päivän, joten vaihtelu on värittänyt viikkoja kivasti. Toisesta ryhmästä löytyy vauhtia, vaikka muille jaettavaksi, kun toista pitää käynnistellä olan takaa. En kyllä vaihtaisi yhtäkään kohtaamista pois, hyväntahtoisuus on paistanut koko ajan läpi. Minulla ei taida olla muuta kuin positiivista sanottavaa harkasta. Ohjaavaa opettajaa voi kiitellä joka päivä kattavasta palautteesta ja muista käytännöllisistä tiedoista opettajan tehtäviin liittyen. Ihailtavaa tunnollisuutta ja intohimoa, olen sanonut monta kertaa. Olen iloinen siitä, että harkan ajankohta on näin loppulukukaudesta, koska näin on mukavaa suunnata kohti kesää. Kalenterissa on vielä muutamia koulutehtäviä, jotka suoritan vielä harkan jälkeen kesäkuun puolella. Mutta aikataulu on onneksi aika joustava, niin ei tarvitse tehdä silleen paniikissa enää mitään.
Ensin mietin, että olisin kirjoitellut tänne blogiin laajemmin harjoittelustani – hyödyntäen esimerkiksi portfoliota, jota olen rakentanut sitä mukaa kun olen käynyt opettamassa yläasteella. Nyt tuntuu kuitenkin enemmän siltä, että tämmöinen kevyempi teksti sopii paremmin. Voi siis hyvinkin olla, että en enää palaa tähän aiheeseen. (Never say never.)
Aiheesta toiseen. Käytiin Shehramin kanssa viime viikonloppuna meillä kotona. Vaihdettiin kuulumisia porukoiden kanssa, saunottiin, syötiin tälle kesälle ensimmäiset kioskijäätelöt meidän kotikulmien omalla kioskilla ja nukuttiin yön yli. Aamulla saatiin herätä kauniiseen ja lämmittävään auringonpaisteeseen, joka innoitti pienelle aamukävelylle. Huomaan, että minun kesälomafiilikseni nousee näistä pikku jutuista herkästi, kun arjen juoksu katkeaa (vaikka lumikinoksia on vielä siellä täällä ja vaikka jää reunustaa Kemijokea yhä molemmin puolin). Viikonloppu oli rentouttava. Sen myötä tämä viikko lähti rullaamaan mukavissa merkeissä harkan ja muiden arkijuttujen parissa.
Laitan viikonlopulta lisää kuvia sitten journal postaukseen :)