Olin todella iloinen, että heräsin niin varhain aamulla, jotta ehdin nähdä ikkunasta päivän ensimmäiset auringonsäteet. En muistanut, milloin unirytmini olisi viime kerran antanut näin periksi. Päätin tarttua tilaisuuteen, joten pakkasin kuvaus varusteet ja vähän evästä reppuuni. Siinä lensi noin pari varttia [ jatkuu... ]
[ ... ] Retkeni tavoite oli valokuvaus Ounasvaaran hienoissa maisemissa alkaen auringon noususta läpi kaikkien vuorokauden valojen. Kiipesin näkötornille ja huokailin kaikkea mitä näin kaukana [ jatkuu... ]
[ ... ] Pyöritin kameraani niin intensiivisesti Ounasvaaran sylissä, ettei edes 12 kilometriä tuntunut kengissä. Kuljin pitkin polkuja ja toisinaan niiden välissä. Silloin tällöin pysähdyin pienten jalanjälkien viehätyksessä ja mietin, että ketä ne olivat, ja kulkivatkohan ne tästä vierekkäin? Retkeni valui pitkin vaaran laitaa ihan illan hämärään asti.
Oulussa järjestettiin liikunnanohjauksen koulutus, johon ajeltiin Shehramin ja hänen veljensä kanssa. Matka taittui pitkin kuivaa maantietä, säkenöivässä auringonpaisteessa.
@universityoflapland
Käyn ihastelemaan yliopiston gallerioissa opiskelijoiden tekemää taidetta, kun suinkin bongaan sieltä jotain uutta. Tämän näyttelyn teemana oli jalat. Aika hauska ja taitava.
Olin unohtanut tutkimus artikkelin kirjoittamisen kimurantit ja sen kymmenet välivaiheet. Pää siinä kallistuu.
Siivoilin kotona ja innostuin valkaisemaan pikkukeittiöni kaakeliseinän saumoja. Harmi ettei ole ennen ja jälkeen -kuvaparia, jotta tekin olisitte nähneet muutoksen. Tässä kuva muutoksen jälkeen.
Joulun alla kävin siskoni kanssa monta kertaa iltalenkillä. Milo koirakin oli messissä, ja tässä taisi olla peräti sen ensimmäinen keskusta-alueen lenkki.
Ronmkyn pikkujoulut pidettiin palaverin ja illallisen merkeissä Fanch & Cheriessä. Oltiin hyvissä ajoin siinä mielessä, että koronarajoitukset eivät tulleet esteeksi [ jatkuu... ]
[ ... ] Tässä minun pikkujoulun outfit.
Punaviini x bloggaus
Vietin aikaa Oikaraisessa reilun viikon. Tämä kuva on puunhakureissulta. Halkopinon ja kodin väliä sai tallustaa useampana päivänä, koska ulkona paukkui pakkanen ja talossa on suurimmalta osin puulämmitys.
Tässä on meneillään koulun lumenveisto kurssiin liittyvä projekti. Parasta kun kotikulmiltani löytyy hyvät puitteet toteuttaa isompia teoksia.
Pakkanen on kylmä, mutta niin kaunis Kemijoen jäällä, varsinkin hennon auringonsäteen kera.
Kovan työn tuloksena jopa tuoreet halot syttyi takassa. Olin hiukan ylpeä tästä saavutuksesta, hah.
Söpöjä tassunjälkiä heinän lomassa jään pinnassa.
Vuoden viimeinen pullataikina menossa leivinuuniin kohoamaan.
& 4. Kaunis auringon nousu auton ikkunasta. Ihastelen.
Milo ja keskustan jouluvalot.
Testattiin siskoni Nellin kanssa nämä Starbucks juomat. Jouluinen latte sai kyllä kuulla kunniansa. Se sai myös jäädä kerran kokeiluksi.
Mäntyvaaran maisema oli värimaailmaltaan hyvin kaunis, kun käytiin iltalenkillä Nellin ja Milon kanssa. Tultiin melkein koko paluumatka hytisten takaisin, joten me lämmitettiin sauna vielä illanvietoksi [ jatkuu... ]
[ ... ] Tämän huikean aamupalan taakse jäi laatuisa ilta ja hyvin nukuttu yö Nellin luona.
Ajeltiin Shehramin kanssa Leville, missä minun porukat olivat viettämässä lomaansa. Kuvan illallinen syötiin Hotelli Levi Panoramassa [ jatkuu... ]
[ ... ] Levi reissun goal oli vaeltaa [ jatkuu... ]
[ ... ] Kävelyllä äitin, iskän ja Shehramin kanssa [ jatkuu... ]
[ ... ] Nappasin tämän kuvan ihan Levitunturin hupulta, ennen kuin lähdettiin Shehramin kanssa kahdestaan laskeutumaan pitkin rinteiden takana kulkevaa autotietä. Äiti ja iskä huristeli alas autolla. Meidän kävelyretkeä tehosti tuuli ja -25 astetta, minkä seurauksena palellutin toisen peukaloni. Se teki olosuhteista vielä vähän extrememmän. Maisemat olivat joka tapauksessa näkemisen arvoiset!
Kävin katkaisemassa leffateatteri taukoni, kun Omerta 6/12 pyöri BioRexissä. Elokuva onnistui ylittämään minun odotukseni. Media oli kaatanut kyseisen leffan niskaan kylmää vettä ihan huolella, ja siitä sitten varustin itseni ennakkoluuloilla. Tällä kertaa oli kannattavaa saada tilaisuus oman tulkinnan tekemiseen. Oli mukava nähdä Jasper Pääkkönen valkokankaalla pitkästä aikaa. Mielestäni hän onnistui hyvin roolissaan.
Ihan vaan ilta-ajelulla <3
Yhteistyönä piparkakkutalon koristelu projekti, joka alkoi klo 23. #ahdaskalenteri
Koti-illan viettoa
Sain ensimmäisen joululahjani Shehramilta aattoaamuna. Ihan täydellinen sininen mekko.
Tulipunaiset ruusut tärkeän päivän kunniaksi 24.12.2021 <3
Perinteinen jouluaatto Oikaraisessa. Skool ihanalle illalle.
Kaunis joulukuusi 2021.
Vanttauskoskella menossa kohti Rukaa 25.12.2021.
@ Riipisen riistaravintola. Tilasin talon savurautusalaatin, joka oli yllättävä ja todella maukas. Se lunasti paikan mun top parhaat salaatit listalla [ jatkuu... ]
Kauniit lumiset maisemat Kuusamontiellä.
[ ... ] @ Riipisen riistaravintola. Vielä kupillinen kuumaa juomaa kylmään talvipäivään.
Jouluaattona käytiin saunomassa ja lahjojen avaamisen jälkeen käytiin kelkkailemassa Lapinvaarassa Shehramin kanssa. Matkalle sattui ihanat revontulet.
Sain lueskella monta ihanaa asiakkaan palautetta pitkin työpäivää. Hotellihuoneiden pöydille jätetyt käsin kirjoitetut lappuset on liikuttavia <3
Getting ready for a date [ jatkuu... ]
[ ... ] Treffi-illallinen oli muuten tosi onnistunut, jos ei lasketa sitä, että ensiksi minun näköni sumeni enteillen migreeniä. Ja jos ei lasketa sitä, että sain salaattiini graavilohi täytteen sijaan rasvassa käristetyn savulohen. Tarjoilijoilla sattui muutamia muitakin pikku mokia meitä palvellessaan, mutta sehän on ihan ymmärrettävää. Inhottavinta oli pääkipuni, joka latisti tunnelmaa läpi illan. Illan plussaa ja paras asia oli seura, joka piti huolta ja tarjosi illallisen sekä privaatin taksikyydin ravintolaan sekä takas kotiin. Kiitos rakas <3
Odotukset: Uusi vuosi, ilotulitukset ja sädetikut. Todellisuus: Uusi vuosi, eikä yhtään ilotulitusta, ja ei niin kätevät sädetikut. Mainitsin aiemmassa postauksessa minun ja ystäväni uuden vuoden tapahtumista Pohjanhovin tuulisessa rannassa. Niin, ne ei olleet ihan niitä tähtihetkiä. Lopputuloksena oli vilunväreet luissa ja ytimissä. Sinnikäs värjöttely ilotulitusten toivossa osoittautui turhaksi. Eikä sädetikkujen sytyttämisestä tullut mitään. Positiivista oli ystävällisen turistin apu siinä vaiheessa, kun omat sormet jo kangistui. Muutamasta kipinästä ei kuitenkaan ollut juhlan tekijäksi. Onneksi tähän on jo totuttu: aina ei mene niin kuin Strömsössä.
Hän on Kaneli kissa.
Vuoden viimeinen latte ystävän ja siskon seurassa vuoden viimeisenä päivänä.
Minä se vain.
Päätin jakaa vuoden vaihteen puhelinkuvat kahteen osaan. Ensi kerralla lisää kuvia ja pieniä yksityiskohtia tammikuun puolelta. Kiitän ja kuittaan tähän tällä kertaa!