Hyväntekeväisyystapahtumat ja keräykset ovat ihastuttaneet minua pienestä asti. Tietenkin se huolestuttaa, kun ajattelen mahdollisia huonoja, jopa kaoottisia elinolosuhteita keräysten taustalla. Mutta siitä voin olla iloinen, että keräyksiä ja hyväntekeväisyyttä on olemassa. Niillä on merkitystä ja niistä välittyy yleensä vilpitön auttamisen halu, joka saa uskomaan hyvään tahtoon. Aloitin lahjoittamisen Greenpeacelle, siitä lähtien kun olen voinut käydä töissä ja muihinkin keräyksiin olen osallistunut satunnaisilla lahjoituksilla omien resurssien mukaan.
Tämä aihe tuli mieleeni joulusta, jonka teemoihin myös kuuluu vahvasti hyväntekeväisyys. Hyvien tekojen mahdollisuuksia ei tarvitse etsiä kiven koloista oikeastaan koskaan, muttei varsinkaan jouluna.
Kotikaupungissani järjestettiin hyväntekeväisyys joulukonsertti joulukuun ensimmäisenä päivänä ja kuinka mainiota, että se sopi kalenteriini. Pääsin pitkästä aikaa kuuntelemaan live musiikkia ja vieläpä hyvän tarkoituksen puolesta. Home street home Ry hyväntekeväisyysjärjestö keräsi konsertin tuotot Kenian lasten hyväksi. Järjestö toimii lasten hyvinvoinnin, koulutuksen ja tyttöjen oikeuksien parissa. Tässä linkki heidän Facebook sivuille.
Vastaan nyt puolestani yhteen kysymykseen, ennen kuin juttelen joulukalentereista. Ei, joulukalenterit eivät ole vain lasten juttu. Makeat joulukalenterit pienessä mittakaavassa ovat ihan kivoja, mutta tavara- ja kauneudenhoito joulukalenterit eivät vedä minua puoleensa ollenkaan... Ovat kohdallani ennemminkin last season. En halua olla mikään ilon pilaaja tai arvostella toisten joulukalenteri valintoja, vaan todeta, että vaikka vimmattu kauppa ja sitäkin vimmatummin tuotanto käy edellä mainittujen kohdalla, niin sekaan mahtuu minunlaisenikin, jota viehättää hillitympi linja. Ehkä juuret juontaa kiinnostukseni visuaalisuutta ja kuvituksia kohtaan, mutta joka tapauksessa olen varmasti eniten kuvalla varustetun adventtikalenterin ystävä. Kuvallisiin joulukalentereihin liittyy usein ihana tarina ja monia kiinnostavia yksityiskohtia. Hiukkasen lapsenmielisenä bongaan aamupalapöydässä niitä pieniä otuksia ja tarinan palasia kuvan kätköistä. Rehellisesti aidosti se hetki on vakio joulukuun aamuissani, hih.
Sain kuin sainkin käsiini tänä vuonna partiolaisten ihanan joulukalenterin! Olin kerrassaan metsästänyt sitä marraskuun ajan. Kun sitä vähiten odotin mennessä töihin, osui sit matkani varrelle kaksi nuorta partiolais tyttöä, jotka myivät näitä perinteikkäitä joulukalentereita. Kaivoin hetimiten lompakon laukkuni pohjalta ja ostin pois.
Kuva on ihanasta talvisesta maisemasta, jonka on taiteillut Christel Rönns. Partiolaisten joulukalentereita on julkaistu (ymmärtääkseni) katkeamatta vuodesta 1940 vuoteen 2021 asti. Se on kunnioitettavan pitkä aika. Minun lisäksi on varmasti monia ihmisiä, joiden matkassa nämä kalenterit ovat kulkeneet lapsuudesta aikuisuuteen asti. Joka vuosi niiden tuotoilla rahoitetaan partiolaisten toimintaa. Oletko joskus avannut tämän Suomen (ehkä) perinteisimmän adventtikalenterin luukkuja joulua odotellessa? Tai oletko ehkä myynyt niitä itse?
Jo joitain vuosia on jouluperinteisiini kuulunut leipoa, koristella ja paketoida suuret sydän piparkakut ystäville sekä läheisille. Isoissa piparkakuissa on inspiroivan paljon tilaa. Niihin voi kirjailla esimerkiksi ilahduttavia sanoja ja tietenkin ne myös koristellaan sammuttamaan pahin makeannälkä. Päätin olla leipomatta jätti piparkakkuja tänä vuonna, mutta sen sijaan ajattelin leipoa jotain muuta. En tietenkään paljasta tässä koko yllätystä, joten ei siitä sen enempää. Leipomalla voi ilahduttaa toisia ja samalla saa joulun herkkujen tuoksun omaan kotiinsa. Kun leipomuksen pystyy personoimaan, ilahtuu lahjan saaja varmasti ❤️
Joulun hyvät teot voivat olla tätä ja niin paljon muutakin. Tiettävästi arjen pienet suuret avut ovat niitä, jotka tuntuvat ja joilla tehdään joulusta lämmin sekä yhteinen. Ja tietenkin hyväsydäminen voi ja kannattaa olla, vaikka ei harrastaisi traditioita. Inspiroidu, kokeile ja huomaa.