Ne kuuluisat uuden vuoden lupaukset tuli vannottua ennen kuin vuosi vaihtui vuodesta 2020 vuoteen 2021. Nojauduin sänkyni päätyyn ennen nukkumaan menoa ja kirjoitin kalenteriini perinteisesti listan tammikuun ensimmäisen päivän kohdalle. Tulevan vuoden teema näytti vähemmän henkilökohtaiselta verrattuna edellisiin vuosiin, sillä nyt tein yhteisiä lupauksia myös Shehramin kanssa.
Uuden vuoden lupaukset jakaa vähän ajatuksiani kahteen eri suuntaan. Lähtökohtaisesti on tärkeää, ettei suhtaudu varsinkaan itseensä liian vakavasti. Kokemuksen sanalla umpikujan rakentaa hyvin helposti ja liian monta kertaa, kun pyrkii hallitsemaan kaiken elämässään. Umpikujasta harvoin lähtee tyhjin käsin, sillä se opettaa, mutta liika on liikaa. Siitä syystä koen, että lupausten kanssa paras mentaliteetti on suuntaa-antava.
Miksi kannattaisi pyrkiä siihen, että voi vain todeta jokaisen vuoden lopussa suoriutuneen tai suoriutuneen vajaasti, kun kyse on kuitenkin omasta matkasta. Ajan takaa arki tekee elämästä juuri niin ihmeellisen kuin se on. Se on elämän kivijalka ja tähtipöly. Hämmästelen usein, kuinka vähemmän tavoitteelliset jutut ovat tehneet sen tärkeimmän. Ihaninta on, että kauniiden kattausten tai juhlavien vaatteiden sijaan onni vaatii vain sen, mitä pohjimmiltaan olemme. Jos muna olisi juhla ja arki kana, niin kana tulisi ensin.
Kysymys kuuluu: Pärjääkö ilman uuden vuoden lupauksia? -Tietenkin pärjää... Pärjää ilman mitään perinteitä.
Tämä vuosi oli ennen muuta sydämen vuosi. Annoin tämän nimen, sillä päällimmäisenä jäivät mieleeni suuret tunteet. Ne raastoi toisinaan, kun joutui kohtaamaan tappion, kiristi epätietoisuudesta, mutta ne paransi myös haavoja ja loi uskoa. "Ei se ota, jos ei anna" kuuluu vanha sanonta. Minulla taisi mennä sanat sekaisin: "ei se anna, jos ei (ensin) ota".
Tämä vuosi antoi minulle tosissaan ja minä puolestani sille. Annoin sen tehdä itsestäni uhrin, kun hyppäsin tyhmänrohkeasti siihen virtaan, joka vei minut entistäkin syvemmälle itseeni. Voi pojat, siellähän niitä tunteita riittikin, usein niin paljon, etten käsittänyt miten. Välillä niiden vuoksi oli hankalaa löytää oikeita sanoja ja helppoa lyödä leimoja oman otsan täydeltä sekä tuomita itsensä kaikista pahimmasta. Toisaalta annan suuresti arvoa positiivisille tunteille ja siten ne päihittävät yleensä kaiken tehden minut onnelliseksi. Huomaan, että vuosi on tuonut oikeastaan kaiken sen, mitä olen toivonutkin. Muistelmani konkretisoi hyvin sanonnan "ei oikotietä onneen".
Pian sulkeutuu kirjan kannet, jonka viimeinen sivunumero on 31.12.2021. Sydämen vuosi kirjaan ei tule jatko-osaa ja toivon viimeistä kertaa sydämeni pohjasta asti, etten ole lahjottavissa sen suhteen. Lähden uusiin seikkailuihin toivoa täynnä. Vuoden ensimmäinen to do voisi olla, että kirjoitan jääkaapin oveen "täysillä voi elää monella tavalla".
Toivon sinulle tervettä ja onnellista uutta vuotta