Hey you lovely!
Nyt kyseessä ei ole perjantai 13. – siis epäonnen päivä... Vaan on maanantai 13. – se tarkoittaa vapaapäivää.
Minulla oli täysi vapaus valita laiskottelun ja duunailun väliltä. Minä valitsin duunailun.
Aamu
Heräsin melko aikaisin, noin klo 8.00. Mieleni oli silti virkku hyvin nukuttujen unien jäljiltä ja osittain myös siitä ajatuksesta, että on vapaapäivä. Halusin päivälleni skarpin lähdön, joten petasin sänkyni ennen kuin ehdin laskea kymmeneen. Sitten pesin hampaat ja niin edelleen. Sujuu. Toisinaan on kivaa yhdistää arjen rutiineja vapaapäivään. Jatkoin samaa rataa. Keitin aamukahvit aamupalani kylkeen. Uutiset pyörivät taustalla, jos sieltä tulisi vaihteeksi jotain kiinnostavaa ja uutta... Eipä tullut, joten vaihdoin hetkeksi Spotifyn puolelle.
Aamupäivä
En sen pidempää malttanut ihastella ilmoja ikkunasta, joten kiskaisin mukavimmat lenkkikengät jalkaani ja Marimekon kassin kainalooni. Häivyin pihalle kesäiseen lämpöön. Suunta sai tulla askelten perään, kun annoin vaistoni viedä. Mennessäni ihastelin suunnilleen jokaista ruohoa teiden reunuksista ojan pohjaan saakka. Puna-ailakki meri haltioi minut kuin päiväperhosen konsanaan. Vastustin juuri ja juuri kiusauksen ryhtyä kukkakuvaajaksi.
Aamupäivä jatkuu
Kävelin teollisuuskylän alueella, koska se sopi tällä kertaa hyvin. Välillä on kivaa nähdä epätäydellisiä talonröttelöitä ja vähän liiankin täydellisiä talonröttelöitä vastapainoksi kukkakedoille. Ihmiset sitä paitsi liikkuvat siellä kuin herhiläiset, ja sitäkin on kivaa katsella.
Satuin yhteen alikulkuun, jossa minut sai pysähtymään kauniit seinämaalaukset. Ne eivät olleet siinä viime kerralla, kun menin läpi. En pidätellyt enää sormiani kameran laukaisijalta. Parempi oli ottaa kuva nyt, kun maalaukset olivat suttaamattomia. Alikulun seiniä koristivat pohjoisen teemoittamat kuvitukset. Siellä oli pöllöjä ja iloisia hilloja. Ilo tarttui minuunkin. Tekijän kädenjälki oli todella huolellista.
Päivä
Kotiini saavuttua päätin viimeistellä palautuksen, joka jäi kesken edellisenä iltana. Soittelin Shehramille, josko hän olisi ehtinyt liittyä seuraani. Lähdimme sitten yhdessä käymään yliopistolla, jossa tulostin toimitukseen tarvittavat tiedot, ja sitten veimme paketin Matkahuoltoon. Tämän jälkeen hajaannuttiin omiin suuntiin. Shehram lähti valmentamaan, ja minä puolestani halusin jälleen lenkille. Juoksukengissä askeleeni olivat ihanan kevyet ja pitkät.
Iltapäivä
Juoksulenkiltä juoksin suoraan suihkuun. Postiluukustani tipahti pieni laatikko, joka sisälsi tilaamani valmistujaiskuvat. Kuvien laatu ei ollut sitä mitä toivoin ja halusin, mutta toisaalta ostos oli edullinen.
Jonkin ajan kuluttua Shehram ilmoitti päässeensä valmennuksista ja ehdotti kauppareissua. Minimanin parkkipaikalla nähtiin kokonainen sateenkaari. Siellä sen alla me seisottiin, ja molemmilla oli kamerat käden jatkeena.
Ilta
Illan ohjelmassa oli (kauan) to do -listalla lojunut aktiviteetti: Shehramin vaatekaapin inventaario ja suuri siivousprojekti. Ostettiin Minimanista säilytyslaatikoita, joihin järjesteltiin sukat, vyöt ja muut. Rikkinäisiä vaatteita meni roskiin jonkin verran, ja myyntiin sekä Konttiin laitettiin ehjiä useampi kauppakassillinen. Me emme vielä saaneet urakkaa loppuun asti, mutta todella hyvälle mallille kuitenkin. Ahkeroitiin siihen saakka, kunnes Shehram sai hakea (keskiyöllä) tila-autonsa seuraavaa työpäiväänsä varten. Ajeltiin tilataksilla teollisuuskylän läpi, ajatukset kohti omaa sänkyä. Saataisiinko toiset hyvät yöunet, kiitos?
Jälkikuulumisia
Vaatekaappi projekti sai onnellisen päätöksen viime viikolla. Lopputulos vaati yhteensä kolme työntäyteistä iltaa, mutta siisteyden tuomaa helppouden ja mukavuuden tunnetta se ei peitä alleen, eihän? Epäonnellista oli puolestaan se, että silloin ensimmäisen päivän jäljestä, meitä molempia vaivasi huonosti nukuttu yö – tietenkin. Sepi: "Pinsu pitikö mennä taas toivomaan jotain? Et varmaankaan muistanut koputtaa puuta."
Mutta niin, ei myöskään tiistai 14. päivä ole epäonnen päivä.
Kiitos, että luit postauksen ♡ Iloista ja ihanaa juhannusta!