Blogiperjantai on bloggauksen ilosanoman kunniaksi lanseerattu tapahtuma- ja teemapäivä, jota vietetään tänä vuonna 4.6. Kyseistä päivää on aloitettu viettää vuodesta 2018 asti, jolloin havaittiin alavireisyys blogimaailmassa, sillä työkaluna ja alustana blogi oli jäämässä muiden pinnalle nousseiden somekanavien jalkoihin. Minä olen blogannut yli kymmenen vuotta ja olen käynyt blogini kanssa läpi tuon hyytyneen ajanjakson.
Kertoo se kai jotain motivaatiostani, kun yhä postailen täällä.
Olen aina nähnyt suuresti vaivaa blogiini ja alusta asti olen nähnyt sen monipuolisena, persoonallisena ja "kuolemattomana" väylänä vaikuttaa. Ajattelen, että loput on sitten tekijästä kiinni, miten hyvin menestyy. -Ihan niin kuin missä tahansa muussakin lajissa.
En ole aiemmin ottanut osaa Blogiperantai -nimellä kulkevaan tapahtumaan, mutta tänä vuonna teemapäivän kunniaksi annettu kirjoitusaihe inspiroi minua lähtemään mukaan. Unohtumattomia kokemuksia bloggaukseen liittyen on useita ja ne ovat minulle arvokkaita. Tämä Blogiperjantai21 tuli nyt tosi sopivaan saumaan, sillä pyöritän pikkuhiljaa tätä henkilökohtaista somehelmeäni taas eteenpäin.
Rehellisesti sanottuna mun mielessä pyörii tosi sekalainen sakki erilaisia saavutuksia ja mokia, kun ajattelen "ikimuistoisia kokemuksia bloggaajana". Joku toinen osaisi arvottaa ja järjestää ne ehkä paremmin janalle kuin minä. Sadoista eri photoshooteista ja niiden inspiraation kipinöistä kehkeytyi värikkäitä ja juonenkäänteitä koteloivia tarinoita. Elin niissä hetkissä niin täysillä palava rinta edellä. Opettavan ja kehittävän seassa on mokia noloineen yksityiskohtineen, räikeitä turhautumisia ja hankalia tilanteita. Toisinaan löysin kantavan jalansijan ja toisinaan havahduin outoon kohtaamiseen ihmisen kanssa. Yhteistyötä tämä on suurimmalta osin ollut aina ja sitä ajatellen täyttä kunniaa on itselle vaikea luovuttaa. Jotain olennaista puuttuisi, jos olisi vain minä, eikä meitä.
Top 3 unohtumatonta:
Ikimuistoinen yhteydenotto ja yhteistyö
30.07.2017 sain Facebookin kautta henkilökohtaisen yhteydenoton Lapinlehmähankkeen vetäjiltä kotipaikkakunnaltani Rovaniemeltä. Yhteydenotosta poiki jos jonkinlaista lapinlehmä teemaista juttua. Pääsin muun muassa tekemään lapinlehmä aiheista isompaa haastattelujuttua paikalliseen sanomalehteen ja siitä seuraavana venäläisen ykkös tv-kanavan dokumenttisarjaan.
Dokumentti mahdollisti tapaamisen tunnetun Ranskassa syntyneen venäläis-amerikkalaisen toimittajan, lähetystoiminnan harjoittaja journalistin kanssa. Poliittisena vaikuttajanakin tunnettu Vladimir Posner vieraili meillä kotona Oikaraisessa Rovaniemellä. Istuimme pitkään kahvipöydän ääressä keskustelemassa muun muassa lapinlehmistä ja suomalaisesta metsätaloudesta suuren venäläisen kuvaus- ja äänitysryhmän ympäröimänä. Se oli kyllä mieltä hämmentävää tavata omassa olohuoneessa tunnettu ja arvostettu julkisuuden henkilö.
Meidän kotitilan lapinlehmät ovat edelleen Lapparihankkeen tutkimuksellisissa jutuissa mukana.
Nololla tavalla ikimuistoinen photoshoot
"Täällä on vihainen koira, vuh vuh! Tämä koira voi purra! Ei kannata tulla tänne!" En ehkä ikinä tule unohtamaan näitä erään kalastajan antaumuksella huudettuja varoituksen sanoja, jotka kantautui minun ja ystäväni korviin kotitilamme läheisellä jokirannalla, jonka tuntumaan oltiin juuri saavuttu valokavaamaan lapinlehmääni blogipostausta varten. Tätä kesäiltaa ei unohda ystävänikään. Eniten meitä hämmensi ja huvitti fakta siitä, että kalastaja istui yksin (siis ilman koiraa) veneessään ja meidän kolmikko tallusti meidän oman tilan tontilla. Jos tarkoitus oli säikäyttää lehmäni, niin se oli true fail. Kalastajan näkökulmasta harmittava fakta oli se, että lapinlehmäni oli kaikenlaista nähnyt ja kokenut ja melkeen tuntui, että sekin nauroi tuijottaessaan tyynesti äänen suuntaan. Se vanha mies taisi ennemminkin säikäyttää kalasaaliinsa.
Hyvällä tavalla ikimuistoinen photoshoot
Ajattelin tähän kohtaan mainita tuoreimman ja tähänastisista suurimman photoshootin nykyisen yritykseni kautta. Se on tietenkin Rovaniemen koripalloseuran joukkueiden valokuvausprojekti, sisältäen yhdentoista eri joukkueen pelaajien ja valmentajien valokuvaukset. Kuvatessa pelaajat olivat vaihtelevasti heittäytyjiä ja haastavampia, mikä oli ihanaa! Summattuna kokemus oli todella rikas ja asiakas oli lopputulokseen tyytyväinen, kuten myös minä valokuvaajana.
