Nippa nappa mahtui kainaloon tämä paketti ja vieläpä pysyi siinä kotimatkan ajan. Nippa nappa mahdutin sen myös piiloon ja vieläpä pysyi yllätyksenä ystävänpäivään asti.
Siellä menee Beethovenin paluu
Ensin fakta minusta: Tavaroiden kantaminen (sinne ja tänne) tyydyttää. Oltiin taas kylästelty Shehramin kanssa meillä kotikotona, jonne olin tuonut samalla muutamat tavarani "säilöön" omasta pikku asunnostani säilytystilan puutteessa. Ennen lähtöämme, Shehram kysyi tapansa mukaan sen kysymyksen, jonka kuulen myös ruokakaupassa ennen kassaa: "Onko tarvetta ottaa vielä jotain mukaan?" Kysymys kytkee minussa jonkin "tarve tilan" päälle – vaikka toisaalta ajattelen, että on tilantarve. Tuolla sekunnilla tuli tunne, että on sen minun suuren maalauskirjani tarve sieltä kirjahyllyni alimmalta tasolta. Noh, aina minä keksin käyttöä niille ostoslistan tai muistilistan ulkopuolisille ahaa-elämyksille, muun muassa tälle kirjalle. Sen mukaan maalaus on kuin palapeli – sellaisen kokoaminen on toisinaan rentouttavampaa kuin intuitio vetoinen kokoaminen :)
Hei pieni pulu, minne suunnistaisin tänään lenkilläni?
Kaamoksen värisissä muistoissa muun muassa elää meidän takapihamme kauris.
Ja Alvar Aalto elää täällä.
Kuukauden sitaatti (Tuntematon lähde)
Performanssin nimi: Viikon viimeinen kadonnut uni
Toisinaan kannattaa avata paketit oppikirjan mukaan, eli pienimmästä suurimpaan ;)
Ystävänpäivä-laskiais-pullakahvit.
My little pony taivas ajelehtii Rovaniemen yllä.
Pose inspiraationa puhelimen kuoren mikkihiiri, jonka oli tarkoitus näkyä, jotta tässä kuvassa olisi enemmän järkeä.
Olipa kerran keskellä talvea rapea jäävuorisalaatti kerä, jonka ostin K supermarketista. Kotona keskellä kokkauksen, salaatin ytimestä leikkuulaudalle, pyörähti pirteän määrätietoinen asukas. "Hi my name is Kerttu, Leppä Kerttu", se sanoi, kun hyppäsi uhkarohkeasti aloe vera kasvin lehdeltä kopsahtaen äänekkäästi lattialle. Se oli selvää: yksikään lehti ei kelvannut sen talvikodiksi, vaan inspiroi sitä stunttailemaan ilman turvanarua... Leppä Kertun tarina oli tragedia alusta loppuun.
Tinkerbell mode activated @ourplace.
Pakkanen painostaa ääntä.
Tervehdin auroraa kotioveltani.
Spring vibes in Roll(o)
Minä olen myrsky meressä ja sinä olet se majakka.
Sale ja ale laskiaispullat Haaparannan reissulla.
Sale ale ja vilkas työpäivä.
[Seuraavat kahdeksan kuvaa on otettu Arctic Snow hotellilta upeasta Arctic art festival 2023 tapahtumasta.]
Festivaaleilla oli muun muassa kansainvälinen lumenveisto kilpailu 2023. Kuvassa on yksi kilpailu veistos, jonka korkeus on kolme metriä.
Kaikista ottamistani festivaalipäivän kuvista, tästä tuli minun lemppari. Jotenkin niin vaikuttava, kun pikkusisko on face to face Rexin kanssa.
Suite – sweet.
Tulitaiteilija
Kansainvälistä kilpailua oli myös jään veistämisessä. Ammattilaisten tarkka kädenjälki ihastutti varmasti jokaisessa teoksessa – jotka siis veistettiin yhdessä tunnissa – mutta tässä on tekeillä oma suosikkini.
Lumenveistokilpailussa ensimmäisen sijain saivat taiteilijat Tjåsa Lucia Gusfors ja Lisa Lindqvist. Heidän lumitaiteen luomuksensa kuvastaa yksilöllisyyden juhlaa.
Palavaa jäätä.
Tämän postauksen toinen paluu ja myös toinen kerta Arctic Snow hotellilla. Tällä kertaa tultiin ihan yöpymään, ottamaan vähän taukoa – minä opiskelusta ja Shehram kausityöstä.
Shotti jäälasista.
Igluyö (ilman revontulia) koettu.
Igluyön ja ihanan hotelliaamupalan jälkeen suuntana oli Snowman world. Käytiin laskemassa siellä mäkeä ja moikkaamassa Shehramin työkavereita. Aurinko paistoi jo niin korkealla, että tuntui melkein keväältä. Pyörähdettiin myös meillä kotona maalaismaisemissa ja vielä luistelukentälläkin. Tämmöisen viikonlopun jälkeen voi sanoa, että vaihtelu virkistää yhtä paljon kuin lepo.
Kiitos, kun luit ♡ Ei me ihan vielä päästykään sinne kevään ytimeen, näin kuvien muodossa. Entä ensi kerralla?