Kelataan taaksepäin, ihan sinne asti, kun ensin oli kirkkaan kuulakkaita – niitä viimeisiä – syyspäiviä, koulupäiviä ja sitten joulumielellä viritettyjä työpäiviä sekä autokuumetta ja viimein pysyvän lumen aikakin. Hetket ennen joulua latasivat minut taas toivoa täyteen ja siitä käsin unelmat tuntuvat saavutettavilta... Niiden pintaa melkein yltää sormiensa päillä hipomaan. Mä nautin suunnattoman paljon, ja nyt haluan jakaa jotain teidän kanssanne.
Tämä maa on puhunut.
Varmasti syksyn kaunein auringonlasku.
Auringonkukkia löytämässä.
High hopes ja uusi musta "makuupussi" päälle ensimmäistä kertaa.
Toisinaan miettii, kuinka suuri voi vintage-kuvan vetovoima olla, kun kauppakeskuksen tiiviin ja kiireisen ihmisvirran matkasta putoaa samassa kun silmäkulmasta vilahtaa semmoinen postikortin kokoinen joulukalenteri... No saattoi se olla tuo sininen värikin, hih.
Uuden takin koeajo ja ostopäätös.
Syksystä inspiraatiota leivontaan.
Kävin ensimmäistä kertaa opiskelijakollegoideni kanssa lounaalla virastotalolla (se oli hyvä paikka – jäädä suustaan kiinni), ja sillä välin sadepäivä ehti kirkastua.
Kärsivällinen, rauhallinen, suvaitsevainen, tyyni, pitkäjänteinen ja -mielinen. Odotus.
Hei taas ensilumi!
Muotokuvia.
Katsomon eturivi valmiina – eväitä ja rumpua myöten.
Tuossa paidassa oli jotain hyvää säpinää :)
Kaunis kaamos kutsuu lenkkireitille.
Vielä jonain päivänä selviää, että sulatanko minä yhtä huonosti murhasta kertovan kirjan kuin siitä kertovan elokuvan. Uhkarohkeana ensin kirjaan tarttui ja takakannesta muka rohkeutta sai.
Kuninkaallisellekin menevä pulla.
Tiedäthän, jos sulla on lempiväri ja puet sen päällesi, oot "in"?
Kerran niin ihastuneena seisoskelin pitkään sovituskopissa tähän t-paitaan pukeutuneena.
Poikkeuksellisen pitkään olivat kerrostalomme jouluvalot kesäteloilla tänä vuonna. Lopulta luntakin ehti sataa.
Tämän kirjan parissa voisin viettää kevättalven.
Lumelle pudonneet lehdet.
Uutta joukkuetta kasaan tulevaa kautta varten.
Tilataksilla treeneihin.
Vaatekaapit siivottu ja vaatteet tuuletettu, fresh!
Asuste valintoja illallista varten.
Mattakynnet ♡
Korkokengät talvikenkien sijaan, kyllä!
Synttärisankari miettii elämää.
⭐︎ hetki
Kerran ystävän kanssa tuulista rantatietä pitkin... Toivon vieläkin, ettei sulla ollut liian vähän vaatteita.
Kasteleva sade, mutta rauhoittava ääni.
Iltakävelyllä.
Joulukortteja postilaatikkoon ja sitten ruokakauppaan.
♡
En ole vieläkään päässyt täysin yli tuosta autosta.
Työporukalla pikkujouluissa [jatkuu...]
[...] paikkana parkkihalli ja paikalla koko kauppakeskuksen työvoima. Oli hauska ilta!
Pikkujoulut osa 2
Sä teit sen! ⭐︎ hetki.
Hauska juttu, yleensä partiolaiset kiertävät myymässä näitä ovelta ovelle taktiikalla, mutta minä niin vannoutunut kuvakalenterin ystävä kuljin rahojeni kanssa ovelta ovelle, että voisin ostaa sen. Lopultakin – siinä se oli, ihana Ninka Reitun kuvittama adventtikalenteri.
🎶
Kamariorkesterin kvartetti soitti kauniisti kylätalolla. Lähistöllä asustelevat olivat kerääntyneet villapaidoissaan kuuntelemaan – mukaan lukien me äidin kanssa. Oli elämyksen kaltainen kokemus ⭐︎
Nellukan luona yökylässä ♡
Millaisia ääniä kuulee tässä maisemassa? Olen pimeässä puistossa, jonka toista reunaa rajaa valaistu autotie. Toinen reuna häipyy pimeyteen. Niin kuin tässä olisi kaksi eri maailmaa rinnakkain. Puiston lävistää kulmasta kulmaan polku, joka on kapeasti tampattu umpihankeen. Tuota polkua pitkin haluan mennä, koska se näyttää nopealta. Näen, siitä on menty nopeasti ennenkin; varomattomia askeleita on uponnut polun molemmille reunoille tasaisin välein. Pimeys horjuttaa ja taivuttaa tasapainoa, mitä enemmän sitä ajattelen, ja pakkanen on kirpeä. Maa kimmeltää; se on kaunis, mutta sitä ei halua koskea. Kaiken päälle pieni viima puikkelehtii ovelasti puiden välistä ja tervehtii sitten varpaita ja sormia, jotka huojuvat jo tunnottomuuden rajalla. Levollinen maisema hukkuu ajatusten huutoon.
Lukuhetkeä valvoo jälleen Ilja Repin.
Rakas "Suohon ja sen yli" teos lahjapakettiin.
Skål piparkakkutalkoille ja joulun ajalle.
Kiitos, kun luit postauksen ♡ Kelataan lisää – pitkin talven tähtihetkiä – jälleen ensi kerralla.