Tässä on korkattu meidän toinen kesäreissu. Lähdimme testaamaan meille jokseenkin uutta tapaa matkustaa eli pienen roadtripin ja lentämisen yhdistelmää. Ensin me ajoimme Luulajaan, missä jätimme auton lentokentän parkkipaikalle, jonka me olimme varanneet etukäteen. Ilma oli ollut sadetta enteilevä aamusta asti, mutta vasta parkkipaikalla saimme ensimmäiset pisarat niskaamme.
Lentomme lähtöön oli sopivasti aikaa. Eli ehdimme tutustua Luulajan kenttään – joka oli meille entuudestaan tuntematon – ja vähän säätääkin lähtöselvityksessä, ennen kuin nousimme koneeseen. Tukholman nurkilla sankka pilviverho repesi kauniiksi kumpupilvitaivaaksi; sitä lensi kuin Muumilaakson yllä. Aikakin lensi, vaikka Shehram nukkui.
Perillä olimme niin nälkäisiä, ettemme jaksaneet suunnistaa Arlandan kookasta lentoasemaa pidemmälle. Onneksi emme lähteneet merta edemmäs kalaan, koska ajelehdimme saapuvien ihmisvirrassa ensimmäisen shushit tarjoavan ravintolan kohdalle, joka osoittautuikin (voin paljastaa jo nyt) parhaimmaksi sushipaikaksi koskaan. Hyvä muistutus jahkailuun taipuvaiselle ihmiselle, kuten minulle: onni voi olla ensimmäisessäkin syötissä!
Ruoan jälkeen pääsimme hyvillä energioilla ja sukkelasti kentältä lähtevän bussin kyytiin. Oli selvää, että odotuksemme ylittyivät matkan nopeudessa ja vaivattomuudessa kulut huomioiden. Meistä kumpikaan ei erityisemmin tykkää lentokoneessa istumisesta, joten bonusta oli Luulaja – Tukholma välin lyhyt lento. Tulevaisuudessa tullaan varmasti huomioimaan Luulajan kenttä yhtenä vaihtoehtona, jos tarvitaan ulkomaanmatkalle lentokonetta.
Hotelliamme voinee kuvailla sanoilla ylväs ja mahtipontinen. Ensikohtaaminen ei jättänyt kylmäksi.
Meidän huoneemme oli kerroksessa 18, jonne hissi suhahti silmän iskussa. Se oli oikeasti nopea hissi. Voisin havainnollistaa näin: pikkuveljeni asunto on kerroksessa kolme, jonne hissillä kestää saman verran aikaa kuin tuolla hotellin hissillä kerrokseen 18.
Hotellihuoneemme oli kaunis ja tunnelmaltaan seesteinen. Just kiva paikka palata löytöretkiltä.
Auringonlasku saapui varkain mutta näyttävästi.
"Shehram anna käsi". Tämän kollaasin kuvat ovat jatkona edelliseen kollaasiin eli samalta reissupäivältä.
Toteutuksessa "perinnekuva", johon idea syntyi viime talven Luulajan reissussa.
Hoksattiin tuossa, että meidän tv ei toiminut, minkä takia yritimme soittaa respaan, mutta sieltä ei vastattu. Tv ei niinkään ollut prioriteeteissämme, joten annoimme asian olla siltä erää. Tilasimme taksin keskustaan, koska halusimme heti pienelle iltakierrokselle uusissa maisemissa.
Pimeetä ja siistii samaan aikaan.
Kohteessa rautatieaseman alue, ja ensimmäinen pysäyttävä (kirjaimellisesti) "nähtävyys" oli ruuhkainen taksijono armaan matkakumppanini (tuoreen taksiyrittäjän) seurassa. Entä mihin sinun katseesi osui, kun katsoit kuvaa?
Haahuilimme keskustassa yötä vasten vaihtelevasti valoisilla ja pimeillä kaduilla. Toisinaan valo pimentää (tai sensuroi, kuten Shehram havaitsi) ja siitä esimerkkinä tämä patsas.
Ennen en tiennyt että on harvinaista olla tietämättä 7-Eleven nimisestä kaupasta. Shehram paikkasi aukot sivistyksessäni.
Käytävä ravintolan vessalle oli heti vähemmän "käytävä vessalle" tämän suuren taulun ansiosta.
Tämä suloinen pieni teekauppa, jossa meitä palveli tosi symppis vanha nainen ♡
Kuvittele yön pimeys ja kadusta erkaantuva autio kuja, jossa yksin on valaistu tämä veistos. Kuvittele sen reunojen yli tippuvan – sitä ympäröivään altaaseen osuvan – veden vaimea ääni. Ajatella, että veistos ja vesi ovat olleet siinä yhdessä vuosisatojen ajan. Se luki seinäkyltissä. Jos tuo veistos näkisi, olisi se varmasti nähnyt monenlaista lukemattomissa öissään. Kuvittele.
Koristeellisten sisäänkäyntien luvatussa maassa.
Ja hei, samalla sushirakkaan luvatussa maassa.
Kahvilan lattia oli kaunis yksityiskohta.
Kun asiat ovat tasapainossa niin kuin uunituore skonssi, vadelmamarmeladi ja tuorejuusto yhdessä mustan kahvin kanssa. I-ha-naa! Voisin pistellä näitä vaikka joka aamu.
Bortglömda platser = Unohdettuja paikkoja
Horisontti kertasi auringonlaskun värejä.
Astetta kuninkaallisempiin tiloihin. Kohteessa Tukholman Kuninkaanlinna.
Drottningholmin linnan seinät olivat tulvillaan koristeellisuutta ja tauluja hallitsijoista. Lempeä katse erottuu joukosta (Hedvig Elisabet Charlotta).
Yläpohjissa kupoleja ja kruunuja.
Ruotsin parlamenttitalolla.
Ruuhkaton loukko = turistikuvan paikka
Ja tässä teille kullan kimallusta rakastaville silmänruokaa Hedvig Eleonooran taiteilijaystävien tapaan. Ylellisyys on hupussaan, kun ei koristella sinistä kultareunoin vaan koristellaan miltei kultaa sinisin reunoin. #barokki
Jag hälsar Dig, vänaste land uppå jord, Din sol, Din himmel, Dina ängder gröna.
Et arvaakaan, kuinka massiivinen tämä seinävaate on. Syntyykö mielikuva, jos sanon sen olevan linnan seinän kokoinen?
...niin, jos minä saisin valita ikkunanäkymän kesähuvilani takapihalle.
Löytö pensaiden katveesta, kuninkaallisessa puutarhassa.
Mennään eikä meinata, vaikka hieman painostaakin, kun ympärillä on aina vaan rakennuksia, pensaita ja puita autojen sijaan. Myönnetään, linnan puistoalue oli valtava. Toiselle riittäisi pienempikin.
Vesielementit ♡
Olisin mielelläni tunnelmoinut tätä osastoa sisältä käsin – olenhan jonkin asteen astioiden palvoja (partnerini voinee samaistua myös) – mutta varmaan särkymisen riskin takia, yleisö sai tyytyä ikkunanäkymään, joka sekin oli hyvin kaunis (Drottningholmin linna).
Drottningholmin puistossa sijaitseva puinen mutta teltalta näyttävä vartiotupa.
Kesäinen sommitelma
Kun pääsimme linnan puistoalueelta tarpeeksi "maalle" mehiläistarhan läheisyyteen, tapasimme yhden jos toisen äänekkään hepokatin.
Näissä maisemissa osaan hengittää syvempään.
Äitini oli meidän reissumme kasvitietokirja. Häneltä sai nopeasti vastauksen, kun edessä oli tuntematon lajike. Muun muassa opimme, että tämä on hevoskastanja.
Pudonnut ja unohdettu
Tässä tapauksessa minä olin se tietokirja: Nähkääs niityllä laiduntaa simmental-karjaa. Meillä kotonakin on ollut noita hirmu suopeita ja söpöjä nupopäitä.
Meidän Tukholman reissumme oli antoisa. Ja valokuvien osalta se oli satoisa, minkä takia päädyin jakamaan tämän recap-sarjan vielä kerran, jotta vältettäisiin ähky. Eli teitä ajatellen, vielä olisi luvassa yksi osa Tukholman terveisiä, yksi osa ikkunoita näyttämättä. Toivottavasti olette viihtyneet tähän mennessä.