Vanha on viisasta ja kaunista
Näkökulma 1: Sisääntulo Saran museoon
Kaunista grafiikkaa nimellä "Tulevaisuus"
Näkökulma 2: Sisääntulo Saran museoon
Tätä kun katsoo nyt uudestaan, niin alkaa tehdä mieli rakentaa jostain pienestä jotain yhtä isoa ja käyttää kuumaliimapistoolia – sitä musta-keltaista, jonka ostin pienenä Tiimarista, jolla oli lasten leikkiä kaiken maailman pienet projektit. Huom. Kuvan teos hyvin todennäköisesti kasassa muulla kuin kuumaliimalla... tää oli vaan minun kaltaiseni mielitekonen.
Aurinkoinen lämmin bussimatka Nekalasta takaisin. Ja takana penkillä innokas lapsi.
No summertime sadness here ⛲︎
särkkä, niemi, nääs ja neula
"Eihän tuo oikeesti paljon miltään näyttäs, jos ei ois noin hienossa tilassa". Jotakuinkin näin sanoi minun kummitätini, kun näytin kuvaa.
Muste sopii kaiken kanssa.
Kaunis on kaupungin yö näkymä, mutta kauneus on katsojan silmässä – jota ei näkynyt, ja se hirvitti mua. Tai sit se oli tuo pahaenteinen takki. Ei paljon valkoinen väri rauhoittanut. (Teos sarjassa: nopeesti ohi vaan.)
Instagram näki eka: Sara Hildénin museossa näyttely "Teos tilassa, tila teoksessa". Ja minä – taiteilija turistina – tiloissa.
Yksi kauppareissu sai kauniin käänteen.
Hippie to be here.
2x aloittelut ja lopettelut yhdestä lasista.
Nysse tuli ja auringonlasku myös. #sunsetlovers #sunsetvibing
Sanoisin, että tämän näköinen kansa joko pakenee tai saalistaa.
Tämän kuvan otin ensisijaisesti pikkusiskolleni, koska hänen koiransa nimi on Milo.
Puistotorni ja punaiset autot.
Elämä ilman unelmia on kuin lintu, jolla on rikkoutunut siipi.
Arvaatko minkä kaupan edessä ollaan?
Siis niin hauskasti taiteiltu sähkökaappi (vai mikä sen nimi onkaan :D) keskellä katua, että pysähdyin, katselin pitkään, ja kuvasin. Emmi Kallio: Kissat
Poika ei handlaa tilannetta. Sanna Saarreharju: Moist Boy, 2023
Tässä vielä kuva lattiasta kattoon kirjavasta kaupasta, jonka me löysimme yhden kadun varresta, Tammerkosken kupeesta. Meistä ihanan omaperäinen!
Ihana Tallipiha ja sen pienet puodit pullollaan ihmisiä; koettu nyt myös Shehramin kanssa!
Täydellinen Sacherkakku – ilman kermavaahtoakin ⭐︎
Kaiken kaikkiaan tämän teoksen verran vanhaa taidetta uuden seassa.
Kaksi suloista ponipoikaa, joista toinen viitsi hieman hirnahtaakin.
Niin ihana kuin onkin ennakkoajatus tuoreesta ja huolellisesti tehdystä sushista omassa luotto sushi-paikassa. –Ja sitten paikan päällä hiipiikin valitettava fiilis, että sinne on levinnyt sellainen ketjuravintoloiden "pika" -rutto, jossa: ensin enemmän on enemmän; kuitenkin lopulta vähemmän – tai ei juuri mitään, jos minulta kysytään. No seura pelasti ♡ minut pahimman pettymyksen yli ja onneksi sen jälkeen sen illan osalta oli helppoa unohtaa koko asia, ja katsella Tampereen hiljenevää liikennettä. Mutta sitä en tiedä, suunnitellaanko enää perinteisesti kotoa käsin, että sinne kyllä mennään. Tuntuu, että ei.
Siinä minun komein tukipilari syventyneenä bussiaikatauluihin.
Reissun aikana me tehtiin siellä täällä pieniä ostoksia, ja tässä kuvassa juuri Stockmannilta tulossa. Löysin kuin löysinkin jälkiruokalusikat siihen sarjaan, johon kuuluvat – maailman ihanimmat ja kovassa käytössä olleet – kakkuhaarukat ostin aikoinaan. Silloinkin olin tämmöisellä kesäreissulla Tampereella.
Sopiva kuva päättämään tämä "recap".
Tampereella on niin monenlaista ja monen tyylistä, että tuntui isolta haasteelta toteuttaa yhtenäinen journal kokonaisuus. Kauniita ja hauskoja yksityiskohtia on niin paljon, ja kuvamateriaalia sitäkin enemmän, tiedäthän. Toivottavasti kaupungin henki tuli tässä edes jollain tasolla edustavasti esille ja ainakin yksityiskohdat meidän kesäreissultamme numero 1. Henkilökohtaisista syistä oli ainakin kivaa palata näihin tunnelmiin vielä, mutta seuraavaksi alan haaveilla jo seuraavasta reissusta, joka tosiaan kolkuttelee ihan nurkan takana. En vielä paljasta minne mennään, mutta sen verran voisin vinkata, että pois Suomesta. Kiitos, kun luit postauksen ja nähdään taas pian!