Manchester of the North



Hey you lovely!


Ensin vierähti likimain vuosi kotikulmilla töitä tehden ja silloin tällöin lyhyitä matkoja autolla körötellen. Ja nyt: Niin vain vierähti reilu viikko reissussa, jolle lähdin junalla painavan matkalaukun kanssa. Aika ehtyy kesken, vaikka sitä olisi miten paljon hyvänsä. Pohjalla oli vielä parin päivän verran aikaa ottaa irti ilosta ja tehdä unelimeni reissusta vieläkin täyttyneempi. Aikomukseni oli nauttia täysin rinnoin, kuten olin jo tähän asti nauttinut. Matkani Tampereelle, Seuomen Manchesteriin oli tähän mennessä ollut kesäinen kermakakku täynnä huikeita täytteitä. Blogini instagramia (@psk_blog) seuraavat ovat vastaanottaneet reaaliajassa maistiaisia reissustani ja ehkä hieman ylensyöneetkin, kuten minä, näitä ihania kesäisiä kohokohtia.



Pääasiassa ahmin silmänruokaa kauniista ja sykähdyttävästä kulttuurista ja niin iki-ihanasta Tampereen katukuvasta, jonka melkein kodikseni omaksun. Kierrellessäni keskustassa ja sen rajapinnassa, minä tuijotin vanhoja tiiliskiviä hulppeiden palatsien seinissä ja jäin sen vuoksi jälkeen edelläni opastavasta tädistäni, joka siis on kotoisin sieltä. Meidän alkuperäinen ajatus oli lähteä kevyelle iltakävelylle kauniin auringonlaskun ja hellittäneen kuumuuden tähden. Kuitenkin kotiin saavuttuamme huomattiin, että kello oli yli kahdentoista yöllä ja askeleita oli kertynyt päälle 14 000. "Tiesiksää, että me käveltiin tuolla keskellä yötä?", täti kysyi. Meidän verrattoman lenkkireitin varrella oli kukkuroittain sisältöä, johon syvennyttiin kuin juoksuhiekkaan. Taivas ja koko maisema hehkui vaaleanpunaisissa väreissä ja siten jopa Lielahden teollisuuskylä näytti satumaiselta.



Ja arvatkaa mitä? Sain päivän täydeltä aurinkoa, vain muutaman sadepilven, ikkunapaikan ihanasta kahvilasta ja kadun, jolla astella korkokengissä sekä syyn pakata mekot ja bikinit mukaan. Viiletin niin, että tunsin itseni alkuun tunariksi sen suhteen miten eletään hetkessä ja ollaan lomalla. Mutta nyt kun kelaan hieman taaksepäin, niin voin todeta, että taskuni ovat täyttyneet tasapuolisesti. Löysin aikaa ihastuttavalle Mehiläisten historia -kirjalle, jonka toiveikkaana sujautin matkalaukkuni päälimmäiseen kerrokseen.


Nähdään taas