Hip hei pitkästä aikaa! Osaanko minä enää edes kirjoittaa?
Olen elellyt elämääni, enkä mitenkään hiljaisesti, vaikka täällä onkin siltä kuulostanut. Teen nykyään kahta työtä ja todellisuudessa käytän ääntäni enimmäkseen käheäksi asti. Onnellisena siitäkin, voin kertoa, että olen taas saavuttanut unelmia, joiden perään lähdin pienenä. Toimiessani sijaisena kaikissa oppiaineissa, elän jo hetkiä haaveammatissani. Paljon olisi ollut jaettavaa, vaan ei aikaa jakaa. Mutta palaan tänne aina, kun sattuu sopivan pitkä hetki.
Kahden työn myötä, työpäivät ja -viikot ovat luonnollisesti olleet pitempiä (enimmäkseen ylimittaisia), mutta olen nauttinut, jopa kiireestä, jolta en ole voinut välttyä. Se kuulostaa vähän epärealistiselta, mutta voinen sanoa, että kaikki on mennyt kuten pitääkin. Kaapista ei ole tullut mörköä, joka olisi saanut minut epäilemään valintojani. Voin edelleen luottaa omaan harkintakykyyni ja käsitykseen itsestäni. Uskon, että haavemaailmoihin unohtuneena, olen oppinut yllättävällä tavalla itsestäni. Se on mieletön tunne, kun tietää mitä haluaa ja sen edessä vain taivas on rajana. Niin ei haitta, vaikka todellisuuteen paluu on ottanut toistuvasti aikansa hihi. Kuvisopena oleminen on juuri sitä, mitä myös haluan olla!
Koulussa, jossa olen töissä, on mahtavat kollegat, joista monet ovat vanhoja opettajiani. Herra siivoojakin on jäänyt positiivisena mieleeni. Hän tervehtii aina silmät hymyillen takaisin. Tunnelmat ovat kotoisat, mutta rakennusvanhukset, joissa itse kävin yläasteeni, uinuvat autioina ja homeeseen peittyneinä. Ne ovat apean näköisiä, kuin varjomaailman valtaamia. Niiden lomassa työskennellään parakeissa, kunnes kevät koittaa. Niin ja pian tulee täyteen neljä vuotta Glitterillä. Se onkin minulle kuin toinen koti, jonne palaan yläasteen jälkeen usein jatkamaan työpäivääni.
Sopulit vaeltavat joulukorteissa
Työkiireiltäni olen ehtinyt toteuttamaan Lemming Lemming joulukortit. Onneksi olen ollut tavalliseen tapaan joulumielellä jo marraskuusta asti, niin ei tämä perinne jäänyt välistä. Jaoin työskentelyn (joksi voinee kutsua) useammalle päivälle, koska iltojen pikkutunnit eivät olisi riittäneet urakkaan. On jälleen monta ihanaa kohdetta, jonne lähetän sopulini vaeltamaan.
En halunnut tehdä korteista yliampuvia. Tälläkin kertaa yleisilme korteissa on hienovarainen, mutta kun kortteja kääntelee valossa, niistä paljastuu hohtavan kimaltavia kohtia. Tilasin syksyllä eräästä taideliikkeestä kimaltavia akvarelleja. Ne olivat ihania ja viimeistelivät joulukortit täydellisesti. Jokainen kortti on uniikki.
Toivotan ihanaa joulun aikaa.
Yorumlar