Nyt olisi vuorossa ensimmäinen kahden hengen photoshoot. Alunperin tämän oli tarkoitus olla se photoshoot -sarjan postauksien startti, mutta yllättävän työteliästä olikin muokkailla valmiiksi näitä kuvia. Kuvattiin todella valoisana iltana ja kontrastisuus tuotti jossan vaiheessa hiukan pään vaivaa, kun kuvassa oli kahden hengen katseet eri suuntiin valoon nähden. Mutta lopulta näistäkin saatiin ihana kokoelma laadukkaita potretteja.
Vernerin ja Adan kanssa kuvaus meni rennoissa merkeissä naureskellen.
Huumorin kanssa aloitettiin ja niin sen kanssa myös lopetettiin. Suloisesta parista sai oikein monta aitoa nauru- ja hymykuvaa. Olen varma, että iloisuus välittyy näistä kuvista myös teille.
Kokeiltiin kuvata useasta eri suunnnasta, mikä ei tietenkään tehnyt parhaiden otosten valinnasta helpointa mahdollista. Vaihtoehtojen runsaus on minulle totisesti mahdollisuuksia täynnä.
Mahtavan auringonlaskun aikaan saatiin auringonsilta joessa ikuistetuksi taustalle. Kerrassaan romanttinen tunnelma, vai mitä?
Adasta (Addusta): Sievä ja herttainen sekä hymyileväinen tyttönen on Ada. Hän on luonnon läheinen ja muun muassa kalastuksesta sekä metsästyksestä kiinnostunut matkailualan opiskelija safari puolelta. Pikkuveljeni hän tapasi ammattilukiossa samalla luokalla ja sitä kautta hänestä tuli osa perhettämme Vernerin tyttöystävänä. Kotitilallamme käydessään päivisin Adan paikka on usein Vernerin kyydissä traktorissa ja iltaisin sit Vernerin kainalossa. Ada on minun silmissäni sellainen sopeutuja. Pakko mainita, että hän pystyy nukahtamaan liikkuvassa traktorissa.
Verneristä (Verkkusta): Minun pikkuveljeni ja nuorin meistä kolmesta sisaruksista. Verneri on semmoinen humoristinen, vaalea tukkainen ja pituutta meistä kolmesta reilusti eniten hujahtanut suomalainen nuori mies. Maaseudulla kasvaessaan iskä on häntä opettanut moniin maatilan töihin ja nuorena hän on traktorin sekä muiden työkoneiden ohjaimiin tarttunut. "Verneriltä ajaminen käyttää" voisin todeta lainaten iskän sanoja. Hän opiskelee parhaillaan matkailu alalla vastaanottovirkaililjaksi. Verkku ja Ada asuvat yhdessä Kaneli kissansa kanssa.
Auringonlaskussa Kemijoella
Kuvaus miljöönä hyödynnettiin Kemijoen karikkoista rantaa, jonne matalan veden aikaan päästiin parhaille paikoille. Samalla rannalla olen usein valokuvannut, sillä luonnon kauneus vuodenajasta riippumatta näyttäytyy siellä suorastaan inspiroivan kauniina.
Kesäisin rehevän vihreistä lehti- ja havupuista koostuva puusto reunustaa joen molemmin puolin luoden mutkittelevan laakson vaikutelman.
Syksyisin samat puut vaihtavat värinsä lehtipuiden kohdalta ja joen kehys tuoksuu ja näyttää syksyltä niin, että tekee mieli ottaa kuuma kaakaokuppi käteen tai paistaa omenapiirakka, jonka päälle kuuluu vaahdotettua vaniljakastiketta. Syksyn muuttolinnut uiskentelee siellä täällä.
Talvisin maisema on arktinen, kun taivas on pakkasesta pinkkejä ja vaaleansinisiä sävyjä täynnä, jotka heijastuvat jäätymättömiin kohtiin joen virtaavaan veteen. Jäätikössä on veden purkauksia, jotka muistuttavat kraatereita kuun pinnalla.
Yömaisemasta ja revontulista puhumattakaan... täällä rannalla voi nähdä yhdet hienoimmat luonnonilmiöt, joita tiedän. Ja siksi sinne palaan niin usein kameran kanssa ja vieläkin useimmin ilman sitä, vain ihastelemaan.
Näihin kuviin ja tunnelmiin... Nähdään taas ensi postauksessa!
Kiitos♥️
ihana postaus❤️