Hey you lovely
Viimein saan julkaista, että täällä kaikki on nyt niin kuin pitääkin. Siispä tervetuloa takaisin – on ihana tavata jälleen kotisivuillani!
Rehellisesti sanoen, olen haaveillut ulkoasun muutoksista jo vuoden verran, mutta koska suunnitelmani olivat kohtuullisen massiiviset, niin en sen koomin aloittanut ennen kuin nyt kesällä – kun minusta viimein tuntui, että aikaa todellakin riittää.
Tämä ei siis ollut mikään tyypillinen sisustusvimma, jolle vaihtuva sesonki altistaa. Vaikka olenkin esteettisten seikkojen perässä alati. Vaikka saan tyydytystä silmänruoasta siinä missä kupillisesta uutta mustaa kahvia. Totta puhuakseni en harrasta kertakäyttö sisustuksia kotonakaan – enkä varsinkaan elämänmuutosremontteja. Mieluummin kokoan pala palalta kokonaisuutta ja kutsun sitä luovaksi projektiksi. Jos jotain aloitan, niin se täytyy saattaa loppuun asti – ennemmin tai myöhemmin. Aika ei niinkään ratkaise mitään, vaan harkitut päätökset.
Tavoittelin pysyvämpiä asioita ja mielikuvituksiani omasta tyylistäni. Ajatukissani oli se samainen visio, joka kipinöi jo tämän sivuston alkumetreillä. Konseptini – mukaan lukien intohimoni – ei siis ole kokenut mullistusta tai heittänyt kuperkeikkaa. Sanottakoon vielä, että kyse ei myöskään ole siitä, ettenkö pitänyt edellisestä ulkoasusta. Se oli totisesti hyvin lähellä sitä mitä lopulta hain.
Muutamat yksityiskohdat halusin muuttaa vieläkin enemmän tyylini mukaiseksi, jotta käteni jälki olisi vieläkin näkyvämpi. Tiedätkö sellaisen paikan, jossa kaikki ympärilläsi puhuu sinun kieltäsi? Sellaisessa paikassa ihan soljuu mukana. Kirjoitin kaikki otsikot käsin, koska olen aina haaveillut kotisivujeni näyttävän oikealta päiväkirjalta. Oli viimeistään nyt perusteltua napata tuo haave työpöydälleni, kun journalin teko on imaissut minut mukaansa. Olenhan ehtinyt julkaista jo monta osaa, ja jatkoa siintää silmän kantamattomiin. Päiväkirjamainen kerronta vetää puoleensa miten vain. Siinä on jotain niin ihanan henkilökohtaista.
Halusin jättää vähemmän arvailun varaan, joten kirjoitin kattavasti mutta tiiviisti koko infosivuni uusiksi. Kirjoitin omasta historiastani jotain sellaista, mikä on ollut varsin merkityksellistä taiteellisuuteni kannalta. Kirjoitin myös esikuvistani, sillä he totisesti innoittivat minua ottamaan tämän suunnan. Pidän taideunelmistani visusti kiinni – heidän laillaan päättäväisesti, rohkeasti ja kylmäpäisesti omaa sisäistä ääntä kuunnellen. Kaikesta omintakeisesta ja erilaisesta, joka minut ympäröi kun vartuin, olen hyvin kiitollinen. Jos jostain opin, niin siitä: katsomaan laajemmin ja samalla tarkemmin. Se on tuonut minut pitkälle ja tuonut minulle saavutuksen jos toisenkin, joita myös rakkaiksi voin kutsua. Lisäksi kirjoitin taiteellisesta prosessista ja tekniikoista, joita suosin – siis rakastan.
Näihin uuden raikkaisiin tunnelmiin päätän puheeni tällä kertaa... Ai niin! Vieraile myös portfoliossani, päivitin sitäkin. Siellä odottaa muun muassa sopulimainen yllätys ♡