Moikka
Kulunut viikko on sisältänyt paljon valokuvausta ja sitäkin enemmän kuvien muokkausta. Paljon tämä bloggaajan arjen aloittaminen vie aikaa. Nopeasti tuli mieleen, millaista se olikaan joskus istua pitkää päivää läppärin edessä ja miten kankea olo fyysisesti onkaan kun aina tauon pitäessä nousee tuolilta. Nautin silti siitä, mitä olen saanut ja saan aikaiseksi, joten kaikkinensa hyvin menee.
Tän postauksen aihe on uusi maalaus projektini, joka on odotellut aloitustaan muutaman viikon ajan. Samalla se on myös hakenut toteuttamiselleen paikkaa. Tällä kertaa halusin, että paikka olisi tarvittaessa omassa rauhassa ja sellainen, jonne teoksen saisi jättää kuivumaan, ilman että se olisi kenenkään edessä. Keskeneräisen teoksen kuivuessa ei tarvitsisi välttämättä siivota jälkiä saman tien pois. Perinteisen taiteilun suhteen mua on epämotivoinut isolta osin siivoaminen. Ajatus on loistavasti tarttunut siihen kuinka paikkojen pitäisi pian kiiltää, kun käännän selän hetkeksi.
Eihän sitä tuollaisen ajatuksen kanssa pysty oikein mitään uutta luomaan. Fokuksen pitäisi olla sillä hetkellä hyvin käsissä, kun värien antaa sekoittua oikein tai sommitelman osua kohdalleen. Toteuttaessa ei saisi minkäänlaiset huolet ja murheet painaa, ellei ne ole osa toteutuksen ideaa tai teoksen aihetta. Mutta ehkä sittenkin niitä kannattaisi ajatella varoen, ettei syöksytä stressin syövereihin.
Kävelin vanhaan huoneeseeni ja sieltä löytyi melkein kaikki perus tarvittava taiteiluhuoneeseen: pöytä, tuoli, seinätilaa ja kaappitilaa. Noh, pikkukorjaus edelliseen: Löytyy pöytä, tuoli ja seinät ja kaapit. Kaapit ja seinät ehdottomasti tarvitsivat tyhjennyksen.
Aloin tuumasta toimeen ja siivosin vanhan huoneeni perin pohjaisesti. Ylimääräistä ja tarpeetonta roinaa lähti jätesäkeittäin polttoon ja keräykseen. Mitään ei tarvinut heittää pois haikein hyvästein, sillä karu totuus oli etten ollut tarvinnut ikuisuuten, enkä sittemmin tule tarvitsemaankaan.
Hetken huoneessani jopa kaikui, ennen kuin järjestelin maalaus- ja muut taidetarvikkeeni vitriiniin siististi esille.
Nyt oli tila ja hyvä tilaisuus, josta aloittaa. Päätin ihan virallisesti, että tästä lähtien, kun astun vanhaan huoneeseeni, niin siellä keskityn ainoastaan ideoimaan, kokeilemaan ja toteuttamaan, enkä anna "keskeneräisyyden" ja projektien vaatiman epäjärjestyksen stressata. Siivoan kun on sen aika ja sen aika on ehdottomasti omassa välissään, eikä vähän ennen.
En ehkä koskaan tule palaamaan siihen huoneeseen asukkaana, joka nukkuu siellä yönsä. Ne ajat ovat menneet.
Uusi tauluni saa itselleen uuden kodin heti sen valmistuttua, eli taulu on eräänlainen tilaustyö. Sen kaltainen tilaustyö, jonka toteutuksen palkkioksi riittää hyvin sen paikka uuden kodin seinällä. Toivon todella, että taulun saaja tulee pitämään lopputuloksesta. Itse olen jo täysin inspiraation koukussa ja innolla taulun toteutuksen puolessa välissä.
Kun taulu valmistuu lopullisesti ja ennen kuin ojennan sen eteen päin, kuvaan sen ja avaan ehkä sen sanomaa sanallisesti täälläkin. Näihin tunnelmiin lopetan kirjoittamisen tältä illalta. Mukavaa alkanutta viikkoa!
Comments