Tänään kerron teille hieman siitä, mitä ruokavalioni sisältää ja millaisia perusperiaatteita minulla on ruoan ja syömisen suhteen. Arjessa ruokavalioni ei ole aina itsestäänselvyys. En ole nirso, mutta toimiakseen elimistöni tarvitsee sääntöjä, sillä vatsani on todettu useampien vastoinkäymisten kautta normaalia herkemmäksi. Tutkiskelua ja kokeilua se on vaatinut ja myöskin joistain asioista luopumista. En ole kuitenkaan joutunut luopumaan katkeran maku suussani, sillä terveellisen FIT-ruokavalioni osat paitsi tuntuvat ja myös maistuvat minusta hyvältä. Mistä pidän, mistä en pidä ja mitkä ovat ruokapaheeni? Näistä kerron teille seuraavaksi. Let's go!
Kun mietin ruokavaliotani, niin järjestys on suunnilleen tämä: kasvikset, kala, jogurtti ja hedelmät
Rakastan kasviksia kaikkine väreineen ja raikkaineen makuineen yli kaiken ja silläpä ne ovatkin perustana minun koko ruokavaliolle. Lihaa tulen syöneeksi reilusti vähemmän kuin kasviksia, mutta kala on sellainen, josta en tingi. Kalaa pyrin syömään viikottain. Myös kana sekä kalkkuna ovat ihan ok. Proteiininlähteinä käytän muun muassa edellä mainittuja lihatuotteita, mutta lisäksi suosin maitoproteiinia. Maitoa en sellaisenaan ole juonut ruokajuomana sitten lukion jälkeen ja juustoakaan en enään syö juuri ikinä. Juustot kuuluvat enemmän juhlaruokalistalle, kuten esim. homejuustot tai voileipäjuustot. Sen sijaan jogurttia tai rahkaa kuluu päivittäisessä käytössä ja ne ovatkin ihan mun lempi välipaloja sekä ehdoton osa aamupalaa.
Vaikka en maininnutkaan otsikossa leipää. niin ovat viljatuotteet etenkin leivän muodossa vähättelemättä tärkeä osa ruokavaliotani. Pyrin ensisijaisesti saamaan kuituja kasviksista, sillä niitä ruoansulatukseni rakastaa, mutta tattari, ruis sekä kaura ovat eittämättä lempiviljojani ja niistä valmistettuja leipiä (varsinkin tuoreena) suorastaan himoitsen. Leipää syön päivittäin, mutta yritän pyrkiä siihen, että leipä ei ota tärkeintä roolia aterialla. Rakastan myös itse leipoa paljon ja erilaiset leivät kuuluvatkin mun bravuureihin. Itse tehdyt tuoreet ja lämpimät rieskat sekä rapsakat pataleivät ovat ihan 5/5.
Luonteeltaan ruokani ovat: luonnollisia ja kuiturikkaita sekä vähäsokerisia ja vähärasvaisia
Makunystyröitäni suorastaan hivelee luonnollinen makumaailma. Eli bataatti bataattina, kala kalana ja mango mangona. Verraton yhdistelmä syntyy, kun lisää marjat ja hedelmät sellaisenaan luonnon jogurtin tai maustamattoman rahkan sekaan ja ripottelee pinnalle sokerittoman granolan.
Keinotokoisia makuja ja makeutuksia puolestaan inhoan. Sokerin suhteen useat jälkiruoat tms. joihin on lisätty luonnollisten sokerien lisäksi ylimääräistä sokeria (enemmän tai vähemmän) ovat minulle ylimakeita, enkä siksi niitä juurikaan syö.
Vältän myös rasvaisia ruokia, sillä ne sekoittavat ruoansulatustani herkästi. Lisäksi inhoan rasvan makua. En oikein ikinä ole ymmärtänyt uppopaistettuja tai paksulti friteerattuja ruokia. Miksi ei samantien joisi pelkkää öljyä tai sulatettua rasvaa, kun makuelämys on lähestulkoon samanlainen (?) Se mitä näistä kolestrooli ja suolapommeista saa; on tunkkainen olo ja epäterveelliset lisäkilot. Sanon sen nyt kaunistelematta: "Ei minulle kiitos".
Rajoitan rasvan käyttöä myös ruoanlaitossa ja leivonnassa mahdollisuuksien mukaan. Kypsennän lihan aina siitä itsestään irtoavassa rasvassa ja lisään tilkan vettä sekaan. Tai sitten kypsennän vedessä keittämällä. Leivonnassa suosin rasvattomia raaka-aineita tai puolitan ohjeessa ilmoitetun rasvan määrän tai sovellan ja keksin korvaavan terveellisemmän vaihtoehdon.
Eli tiivistetysti: Minuun et törmää grillin tai pizzerian jonossa ja karkkihyllylläkin olen ohikulkumatkalla.
Mausteiden ansiosta ruoka on täynnä syviä makuelämyksiä
En pihtaile niiden käytössä, sillä rakastan muun muassa aasialaisittain ja mexikolaisittain maustettuja ruokia. Niimpä lisäilen inkivääriä, kanelia, chiliä (ja paprikaa, kurkumaa, pippuria, sitruuna, tilliä) ja persiljaa huolella sinne tänne. Hyvien raaka-aineiden kanssa mausteet ovat kuin kirsikka kakun päällä. Kun kuulen jonkun väittävän rasvatonta ja vähäsokerista ruokaa mauttomaksi, niin tiedän ongelman olevan maustamisessa. Moni kai sortuu myös kannattamaan tätä väitettä ilman, että on edes kokeillut tosissaan maustamista ruoanlaiton osana. Uskon, että rasvalla ja sokerilla kyllästetyt maut voivat olla tiukkaan pinttyneitä mieltymyksiä, mutta kevyemmistä ja pelkistetymmistä tai kevyemmistä ja mausteisista ruoista nauttiminen on vain totuttamisen takana.
Lisäksi monet mausteet sisältävät hyviä terveysvaikutuksia, joista olen myös tietoinen. Ne alentavat kolesterolia, suojaavat sydäntä, ehkäisevät diabetestä, rauhoittaa ärtynyttä vatsaa tai helpottaa jopa masennusta! Mausteista löytyy pitkä lista jokaiselle hyödyllisiä vaikutuksia ja minäkin olen napannut monta tärppiä omaan arkiruokaani.
Hifistelen luonnon yrteillä
Ruoanlaitto saa mielestäni kivan efektin pienellä hifistelyllä. Keräilen luonnosta tehoyrttejä ja tykkään bongata niitä myös kaupan hyllyiltä ja tehdä valintoja terveysvaikutuksiin perustuvien tutkimusten ja tietopakettien pohjalta. Hifistely tuo pientä lisäarvoa ja mielenkiintoa aihetta kohtaan.
Olen saanut hyviä tuloksia säännöllisellä inkiväärin käytöllä, jolla muun muassa huollan aineenvaihduntaani ja samalla pidän flunssaa loitolla. Teet ja kaikenlaiset tehoshotit kuuluvat suosikkeihini. Lisäksi tykkään smoothieista, mutta talvella nämä freshit välipalat pysyy tauolla.
Juomat ja alkoholi
Vesi sopii ruoan kuin ruoan kanssa ja on siksi pääruokajuomani. Tuorepuristetut mehut ovat kivoja silloin tällöin esimerkiksi aamupalan tai brunssin yhteydessä. Ja lopuksi: I love cafe ♥ Hiilihapotettu ja luonnollisesti maustettu vesi on parasta lämpiminä kesinä, mutta limsoille sanon mielummin ei.
Alkoholin tulee olla ehdottomasti kuivaa ja syvävivahteista, jotta voin sanoa sitä hyvän makuiseksi. Siirappimaiset liköörit tuottavat herkästi ällöä oloa ja hapotetut makeat siiderit eivät ole juurikaan limsaa kummempia. En ole koskaan ollut alkoholin suurkuluttaja ja niukin naukin edes kuluttaja. Sen käyttö on rajoittunut aika lailla muutamiin koti-iltoihin tai baarireissuihin.
Suhtauduin alkoholiin nuorempana todella ennakkoluuloisesti ja vaikka se tulikin koti-iltojen myötä tutummaksi, niin eipä juurikaan ole alkuperäinen näkemykseni muuttunut sen suhteen. Alkoholi ei ole minulle oikeestaan minkään arvoinen vapaa-ajan juoma. Ainoa piilevä hienous löytyy, kun yhdistää laadukkaan punaviinin tai valkoviinin pienessä määrin hyvän illallisen yhteyteen.
Miten sen nyt kaikessa yksinkertaisuudessa sanoisinkaan: Helppo on sanoa ei.
Kaikki alkaa kauppareissusta
Yleensä kaiken oleellisen tiedon ja vastaukset kysymyksiini ruokakaupassa löydän tuoteselosteesta, jotka jäävätkin jostain syystä päähäni paljon helpommin kuin esimerkiksi enkun kielioppisäännöt, hah. Minulle ei tosiaan ole mikään vaiva lueskella niitä. Olen oppinut miten mikäkin ravintoaine vaikuttaa tavallaan elimistön toimintaan ja millaiseen suorituskykyyn niiden kautta pääsee. Tuoteselosteen ravintoainesuhteita on siis äärettömän kiva tutkailla. Tietenkin kaikesta infosta sovellan omaan käyttööni suhteessa henkilökohtaisiin kokemuksiini. Jokainenhan meistä on yksilöllinen.
Joskus piipahdan pikku mutkan Googlessa hakemassa tietoa ja saatan lukaista kaupan hyllyjen välissä vaikka jonkun artikkelin netistä. Kai voisi jo itseään pitää jo jonkin sortin ravitsemusasiantuntijana, sillä ajan saatossa ole lukenut ja opiskellut aiheesta kirjoittain ja monien monien tutkimuksien verran.
Olen henkilö, joka vannoo laadun ja puhtauden sekä yksinkertaisuuden nimeen. Lisäksi pyrin pudjetin ja saatavuuden mukaan suosimaan paikallisuutta ja Suomessa tuotettua ruokaa. Maatilaperheessä kasvaneena olen tottunut ajattelemaan suomalaista ruokaa ja sitä, mitä sen tuottaminen vaatii. Arvostus sitä kohtaan on juurtunut syvälle alitajuntaan asti ja media on osittain myös auttanut löytämään pointteja sen suhteen.
Näin voisi sanoa: Suomalainen jogurttipurkki jääkaapissa näyttää rikkaan ruoalta.
Pyrin välttämään ähkyä, sillä herkkä vatsani reagoi siihen tosi kipeästi.
Kuten jo kerroin, aiheuttavat rasvassa paistetut ja keitetyt ruoat minulle ikäviä mahakipuja ja lisäksi niistä tulee sellainen samean raskas olo. Mutta samoin olen todennut ylisyönnin aiheuttavan vastaavia oireita ja ongelmia. Vaikka ruoka olisikin terveellistä, niin ei sitäkään kestä ylettömin määrin kiskoa menemään. Olotila säilyy mahtavana, kun lataan itseni sopivan pienillä annoksilla kerrallaan. Kylkeen kevyet välipalat ja runsaasti nestettä! Olen huomannut, että parhaiten tasapainon tunne elimistössäni säilyy, kun teen riittävän monipuolisia ja vaihtelevia ruokia.
Ruokavalioni ansiosta jaksan juosta ja tehdä sen perään vielä lihaskuntoa. Minulle tärkeintä on suhteuttaa minun ruoan ravintoaineet oikeanlaiseen/sopivaan kulutukseen. Näin varmistan, että olotilani pysyy vireänä ja hyvänä pidemmän päälle ja fyysistä kehittymistä tapahtuu.
Pitkäjänteisen kokeilun ja tunnustelun kautta on rakentunut lista siitä, mitä minun ei kannata vetää kurkusta alas. Siihen kun lisätään muutamat edellä mainitut ruoat, joista en vain yksinkertaisesti tykkää maun vuoksi, on täten "kiellettyjen aineiden lista" viimeistelty. Sen viitoittamin tein kävelen aika sujuvasti ruokakaupan läpi, enkä kanna matkassani kassalle mitään, mikä päätyy minun roskikseen. Jo päiväkodissa opin ruoan kultaisen säännön: "otan sen verran mitä syön".
Ruokapaheeni
Nyt päästään hauskaan kohtaan! Edellä olen mainnitut terveellisiä ruoka-aineita, joiden mausta pidän ja joita osaan käyttää maltillisesti. Mutta kyllähän minultakin niitä "ruokapaheita" löytyy, joita kohtaan tunnen ikuista halua ja joista eittämättä saan mielihyvän tunnetta. Alla kuvasta näette, mitä ovat herkut, kun kysytään minulta. Nehän ovat; riisipuuro, puolukkapuuro, riisikakut, kasvipohjainen kaakaojuoma, mämmi, krutongit ja joululaatikot (+ sushit).
Hah, löytyykö kuvasta mitään sellaista, mitä ilman sinä et voisi elää?
Kiitos kun luit postaukseni♥ Ensi kerralla ollaan treeni aiheen parissa.
Nähdään!
