Santamuksen lounas.
Massiivinen muistutus, että himmeitä on olemassa. Käsi ylös, jos olit unohtanut tämän perinteisen koristeen.
Käytiin tsekkaamassa Pentikin ihanat uutuudet.
Mieletön taivasnäkymä nelostien päällä, napapiirin ja keskustan välissä. Ollaanko todella Lapissa vai sittenkin preerialla?
Jotain hienoa hauskalla tavalla.
A thought loop: balls > you got balls > having guts > you're brave > balls
Tämä tuntuu vieläkin yhtä jännältä auton etupenkillä, kun lunta tulee kohtisuoraan auton tuulilasia vasten.
Kauniisti kaartuneena tuo roskakatoksen katon lumi. Tuossa tuokiossa löysin itseni taas mietiskelemästä niitä vanhanaikaisia joulukortteja.
Kuun sirppi kotona – kotiväki reissussa.
Kuun ympärillä oli kaunis halo, mutta en saanut siitä tämän parempaa kuvaa.
Kolmas kerta toden sanoo, kun hakeuduin tutkimaan näitä maisemamaalauksia.
Toisinaan vaihtelu virkistää yhtä paljon kuin lepo. Pitkäksi venyvän opiskelupäivän välissä poistuin lenkille hakemaan uutta energiaa. Vältin siten ajatusteni oravanpyörät. Ah, suosittelen lämpimästi – poistukaa (tai karatkaa) joskus tällä tavalla!
Sormet huusi aika äänekkäästi että mennään jo kotiin lämpimään, mutta seisahdin tähän siitä huolimatta, ja lopulta kiskaisin vielä hanskat käsistä napatakseni muutaman kuvan. Tammikuussa tapaa vastustamattoman kauniita auringonlaskuja! Sivuhuomautus 1: Sormista lähti tunto ennen kuin ehdin sisälle. Sivuhuomautus 2: Mutta maisema ihastuttaa edelleen niin paljon etten osaa olla edes jälkiviisas.
Edellisen kuvan näyttämön "katsomo" – sekin kauniisti valaistu.
Tämmöisenä iltana; nätiksi laittautuneena; ajelee mieluiten ympäri kaupunkia tappaakseen aikaa ennen elokuvaa, koska kahvilat on niin nähty.
Galleria napa ja kiehtovat kasvokuvat sen näyttelyssä. Sävyt sointuivat kauniisti kuukauden väreihin.
Tässä mä olen matkalla kirjastolta kotiin. Tällä kertaa en opiskellut, vaan lainasin kirjoja (mikrofonin pudotus).
Etsi kuvasta kuun sirppi. Löytyikö?
Kuuluako yliopistoon vai kenties ala-asteelle sittenkin? Joka tapauksessa, rakastan mun kahta nutturaa.
Opiskelin, lähdin kävelylle, pistäydyin koripallokentän katsomossa; inspiroiduin pelaajien suhahtelevasta meiningistä ja sinisistä pelivaatteista; tulin kotiin ja maalasin tämän perhosen.
Sain muuten tämän kirjan joululahjaksi. Sen parissa on aina niin mukavaa, että aivotoiminta puuroutuu jo muutaman sivun jälkeen (ja tämä ei ollut sarkasmia!). Kirjassa on kaikki tarpeisiini, ja on otettu huomioon (ehkä vahingossa) aikainen nukahtaminenkin, koska siis kappaleet ovat niin huikean lyhyitä, että juonen mukana on tosi helppoa pysyä, vaikka lukisikin sadassa osassa :D Tästä saa kepeitä ajatuksia painavien talvipäivien öihin.
Kuuta tähyilemässä, tässä, ihan kotikulmilla.
Vanha talo vetää jäätaidetta ikkunan väliin.
Edellisenä päivänä kuuntelin tositarinaa sellaisesta paikasta, jossa poikasena oli hyvä vaipua omiin mietteisiinsä ja rauhoittua. Seuraavana päivänä suuntasin lenkkireittini tarinan miljööseen ja pääsin fiilistelemään vielä syvemmin ♡ Nää on näitä hetkiä, joissa mun ikuiset lempijuttuni yhdistyvät.
Hauska seikka: Olen kieltäytynyt sushista vain kerran ja se tapahtui virallisesti samana päivänä tämän kuvan jälkeen, kun siskoni ehdotti yhteistä iltaruokailua. Normaalisti olisi vaikka mennytkin, mutta takana oli poikkeuksellisen yksipuolinen (sushipuolinen) viikko :D
Gloomy goes baby blue and I love it!
Arctic light hotellin brunssi koettu ja minun lemppari oli vihersmoothie – jossa kerrankin maistui kurkku, eikä banaani.
Käytiin Shehramin kanssa leffassa katsomassa Operation Fortune: Ruse de Guerre. Jason Stathamin sanoin (kaikella hyvällä oikeesti) lopetellaan tää postaus.
Tätä kaikkea kaunista talvi soi; soi aina yhtä kauniisti sinisenä 🎶
Kiitos, kun luit postauksen ♡